Always yours - Avengers (fin) ✔️

Onko teillä mitään järkeä päässä?

Selitimme kaiken Tonylle ja muille Avengerseille. He eivät todellakaan olleet iloisia, että me 15-vuotiaat rääpäleet panemme ja että siitä jää seurauksia. Eniten uutisesta järkyttyneitä oli Tony - no tietenkin -, Steve ja Natasha. No...Bucky sen sijaan hyppi innosta ja kyseli vähän väliä: Pääsenkö lapsenne kummiksi?
Kukaan ei käsittänyt myöskään sitä, miksen halunnut tehdä aborttia - no, sisimmässäni haluan lapsen.

"Kuulkaapas nyt...te olette vasta 15-vuotiaita. Ette te silloin voi tehdä mitä huvittaa - eli juuri tuollaisia asioita." Steve torui.

"Niin, Steve on oikeassa. Onko teillä mitään järkeä päässä?" Natasha puolestaan puuttui puheeseen.

"Ei minulla ainakaan ole, kun historian koe meni ihan huonosti." Yritin keventää tunnelmaa vitsailemalla, mutta ketään ei juuri huvittanut tuo juttuni.

"Teillä ei varmaan itsellänne ole järkeä päässä." Peter totesi ja jatkoi sitten: "Sitäpaitsi, me olimme valmiita tähän, koska olemme ikäisiksemme kypsiä."

"Niin mutta kun ette ole!" Tony ärähti, kun päätti vihdoin avata suunsa raivotakseen meille.

"Kyllähän olemme. Miksi me muuten oltaisiin pantu?" Peter mutisi, muttei kovinkaan paljon sen jälkeen uskaltanut sanoa vastaan Tonylle - tämä nimittäin oli pakottanut Peterin istumaan viereensä....ihan vain sen takia, ettei hän lähtisi karkuun keskustelun aikana.

"No...aiotteko te nyt sitten vihata meitä ja hylätä kadulle? Tosin, se kyllä kuulostaa aika houkuttelevalta, mutta silti" Utelin mietiskellen kaikkea mahdollista.

"Öh...nyt kun tuli puheeksi, niin emme. Ei teitä voi tuon takia hylätä kadulle - vaikka tekisikin mieli." Tony kertoi huokaisten.

"Kiitos, Mr. Stark" Peter kiitti hiljaa. Minua nauratti hänen käytöksensä - raasu on ihan peloissaan...ehkä.

"Menkääs nyt siitä muualle - niin pääsemme aikuisten kanssa juttelemaan - mutta jos saan kuulla teidän panneen taas niin potkaisen teidät pihalle Avengerseisra" Tony tokaisi.

"Etkä" Peter henkäisi, mutta sulki suunsa saadessaan pahansuovia katseita.

Lähdimme oleskeluhuoneesta ja suljimme oven perässämme kiinni. Peter oli jo lähtemässä, mutta tartuin hänen käteensä.

"Jäädään salakuuntelemaan heitä." Kehotin kuiskaten.

Painoimme korvamme ovea vasten, jotta kuulimme mistä oleskeluhuoneessa puhuttiin. Aihe oli päivänselvä: me kaksi.

"Minusta meidän kannattaisi vain auttaa Bellaa tuossa hänen tilanteessaan. Hän tarvitsee tukeamme, ei raivoamme." Sam järkeili.

"No onko sinun mielestäsi ok, jos 15-vuotiaat saavat lapsen!?" Tony raivosi.

"Ei, mutta he kaksi - ja varsinkin Bella - tarvitsevat tukeamme. Ei ole mitään järkeä vihata heitä, kun he ovat itsekin järkyttyneitä tästä tilanteesta." Sam murahti.

"Sam, nyt se turpa kiinni, me haluamme puhua asiasta Tonyn ja Steven kesken" Natasha ilmoitti ihan yhtäkkiä.

"O-ou...nyt tuli kiire" Henkäisin ja työnsin Peterin johonkin komeroon ja menin itse perässä. Lukitsin oven ihan vain varmuuden vuoksi.

Juuri sillä hetkellä oleskeluhuoneen ovi avattiin ja suljettiin. Sitten kuului askelia, jotka kulkivat kauas pois. Huokaisimme helpotuksesta.

"No, mennäänkö?" Peter kysyi.

"Ääh...täällä olisi ollut niin romanttinen tunnelma" Mutisin sen jälkeen, kun olin painanut suukon Peterin huulille.

"Tiedäthän sinä mitä meille käy jos joku löytää meidät täältä komerosta hempeilemästä." Peter huomautti ja nyökkäsin.