Always yours - Avengers (fin) ✔️

Ehkei kuolema olisikaan parempi kuin tämä

Olin päättänyt lähteä Brooklynin haudalle, mutta matkani sinne keskeytyi, koska näin maassa kauniin turkoosin korukiven. Nostin sen käteeni ja tutkin sitä tarkasti. Kivessä oli jokin kirjain, mutta se oli tosi epäselvä. Se saattoi olla I tai sitten R...

"Hieno korukivi, mutta se ikävä kyllä kuuluu minulle, eikä sinulle" Hätkähdin, kun kuulin Kathyn äänen edestäni.

Kirjain oli varmaankin siis K.

"Lopeta minun vainoaminen!" Kiljuin, kun peitin korvani käsilläni - olin kuin mikäkin pikku lapsi.

"En voi. Minä riivaan sinua niin kauan, kunnes olen tappanut sinut." Kathy kikatti ilkeästi.

"No tapa minut sitten nyt saman tien. Elämäni on muutenkin täyttä helvettiä." Huokaisin raskaasti Kathyn vastatessa minulle melkein heti: "Kuoleman jälkeen olet vielä isommassa helvetissä. Siellä, minne minäkin jouduin."

"Ihan sama. Tapa minut silti." Ensimmäistä kertaa elämässäni minä pyysin jotakuta tappamaan minut - vaikken olisikaan halunnut kuolla, mutta...tiedätte syyn tälle.

"No, ihan miten vaan" Kathy totesi ja päätti tappaa minut mahdollisimman nopealla tavalla.

Pian tunsinkin veitsen kurkullani. Se ei kuitenkaan pystynyt leikkaamaan ihoani nopeasti, mutta silti tiesin, että kohta elämäni olisi ohi. Kaulaani pitkin valui verta, kun veitsi yritti päästä sisään sillä muka nopealla tavalla, joka oli oikeasti maailman hitain tapa. Yhtäkkiä Kathy olikin lopettanut veitsellä leikkaamisen. Hän oli poissa. Minä sen sijaan pyörryin tai jotain sen suuntaista.

Seuraavan kerran kun sain tajuntani takaisin, kuulin varsin tuttuja ääniä läheltäni...tosi läheltä siis.

"Tuleeko Bella kuntoon?" Peterin ääni kysyi. Siihen hän sai vastauksen Brucen ääneltä: "Aivan varmasti. Veitsi ei ole kerennyt syvälle, joten se ei ole myöskään aiheuttanut mitään vakavaa."

Mitä ihmettä Peter täällä tekee? Hänhän ei välitä minusta enää - tai no minähän keksin tuon päästäni. Mutta...se voi toisaalta olla tottakin, koska Peter on Wandan kanssa. Ja enkö minä kuollutkaan?

"Mitä Bellalle siis oikein tapahtui?" Peter vaati tietää.

"En tarkalleen ottaen tiedä, mutta ilmeisesti joku yritti leikata hänen kurkkunsa auki, mikä olisi tappanut hänet." Bruce kertoi.

"M-miksi ihmeessä joku haluaisi tappaa hänet?....ai niin....Kathy." Peter muisti - ihme, että hän muistaa elämästäni edes jotain.

"Kathy?" Bruce hämmästeli, minkä seurauksena Peter selitti hänelle kaiken Kathystä, joka vainoaa minua. Miksi kaikille pitää selittää se aina erikseen?

Hetken päästä Bruce kysyi Peteriltä: "Haluaisitko sinä jäädä kahden kesken Bellan kanssa?"

Luultavasti Peter nyökkäsi, sillä kuulin vain yhtien askelten loittonevan minusta ja lisäksi tunsin jonkun istahtavan sänkyni reunalle. Minun olisi tehnyt mieli kuristaa tuo henkilö. Tai sitten ottaa häntä kiinni kädestä.

Tunsin, miten Peter - kyllä, hän se oli - silitti otsaani. Kuulin hänen jopa itkevän. Se oli tavallaan söpöä, mutta tiesin, etten voisi enää välittää Peteristä. Hänhän satutti minua - ja satuttaa edelleen.

"Bella...jos sinä kuulet minua, niin haluan sinun tietävän, että rakastan sinua edelleen aivan tajuttomasti." Peter kertoi ja painoi suukon otsalleni.

Minun olisi tehnyt mieli joko kysyä häneltä miksi hän sitten on Wandan kanssa, tai sitten repiä häneltä vaatteet päältä ja panna häntä - hups...mitä minä juuri sanoin? Unohtakaa tuo.

"Olet kaunein, ihanin, sydämmellisin ja rehellisin ihminen, jonka tunnen. En halua menettää sinua." Peter sanoi ääni murtuneena. Minun olisi tehnyt mieli itkeä.

"Tiedän, että olen ollut idiootti, kun jätin sinut ja otin Wandan tyttöystäväkseni. Aion jättää hänet, vaikka hän tappaisikin minut. Minusta tuntuu, ettei hän ole koskaan rakastanut minua - minäkään en ole koskaan rakastanut häntä." Peter tunnusti silitellessään käsivarttani.

Parin päivän jälkeen aikoo jo jättää hänet. Michelle taisi olla oikeassa.

Vaikka Peter jättäisikin Wandan, minua sattuisi silti, koska nimenomaan Wanda haukkui minua ämmäksi ja sanoi etten kelpaa Peterille. En voi koskaan antaa hänelle sitä anteeksi. Minä kun luulin, että olimme ystäviä. Mutta toisaalta, ainakin saisin Peterin takaisin.

"Minulla on ikävä nauruasi, hymyäsi, torujasi, kehujasi, tuntoasi, tuoksuasi, ja no...sinua" Peter huokaisi edelleen itkien.

Aww...tämä on niin söpöä.

"Tiedäthän sinä, että olen kanssasi ikuisesti. En pysty hylkäämään sinua toisin kuin MJ:n, mutta ymmärrän kyllä jos et halua minua enää takaisin. Sinähän sanoit, ettet aio enää koskaan välittää minusta." Peter nyyhkytti.

Awwwwwww, tämä on LIIAN suloista. En kestä!!! Miksen voisi vain räväyttää silmiäni auki ja suudella häntä?

"Minä vain rakastan sinua niin älyttömästi. Haluan sinut takaisin. Olet ikuisesti minulle oma muruni." Peter kuiskasi ja tunsin, miten kyynel putosi kasvoilleni.

Miksi en uskalla herätä?

"Minun on nyt mentävä, mutta palaan vielä katsomaan sinua. Toivottavasti heräät pian, tai muuten sydämeni on ihan murskana." Peter huokaisi ja lähti ulos sairaalasiivestä.

Vasta nyt avasin silmäni. Räpyttelin niitä kiivaasti, etten alkaisi itkemään, mutta se vain pahensi tilannetta.

Peter rakastaa minua edelleen? MITÄH!!!???
Minun oma ihana Peterini...ja minun ei pitänyt enää välittää hänestä eikä ottaa takaisin. Mutta...en minä pysty olemaan erossa hänestä.
Ehkä voisin jatkossa toteuttaa kaikki hänen toiveensa vaikka mikä olisi...

Kymmenen minuutin päästä suljin nopeasti silmäni, koska Peter tuli takaisin. Hän tuli taas istumaan sänkyni laidalle.

"Kävin eroamassa Wandasta ja selitin tilanteen hänelle. Hän ei ihan käsittänyt tätä kaikkea ja löi minua turpaan - näkisitpä vasemman silmäni nyt -. Joka tapauksessa hän on kuitenkin tosi pahoillaan, että käyttäytyi sinua kohtaan kuin idiootti ja haukkui sinua ämmäksi. Hän toivoo, että voisit antaa hänelle anteeksi." Peter kertoi surullisen kuuloisena.

No en ole antamassa anteeksi Wandalle.

"Mutta jokatapauksessa kuten sanoin...haluan sinut takaisin. Olet kaikkein parasta mitä minulla on ollut. Minä tapan itseni, jos et ota minua takaisin" Peterin ääni sortui jälleen kerran.

Kyllä minä sinut takaisin otan. En vain pysty sanomaan sitä nyt. Minähän esitän nukkuvaa.

"Minun olisi nyt mentävä nukkumaan. Tulen huomenna takaisin. Toivottavasti olet siihen mennessä herännyt. Rakastan sinua enkelini." Peter kuiskasi ja painoi kevyen suudelman huulilleni.

Olisin halunnut vastata suudelmaan, mutten tietenkään voinut. Se olisi ollut super noloa, koska Peter olisi saanut varmaan silloin tietää, että kuulin kaiken - toisaalta. Hänhän toivoi, että kuulisin kaiken.

"Hyvää yötä, muru" Peter toivotti ja sitten hän olikin jo poissa.

Jäin yksikseni miettimään tämän päivän tapahtumia. Oli vaikea uskoa kaikkea tuota, mitä Peter sanoi minulle. Silti se kaikki oli totta. Hän todellakin rakasti minua ja sen takia sai mustan silmän Wandan ansiosta.

Outoa, että ensin Wanda haluaa minusta ja Peteristä parin. Sitten hän on yhtäkkiä Peterin kanssa ja vihaa minua. Sitten haluaakin että annan anteeksi ja vihaa Peteriä. No jaa, kaikkihan tässä elämässä on yhtä monimutkaista kuin tuo.

"Hyvää yötä, rakas Peter" Kuiskasin hiljaisuuteen, vaikka tiesin, ettei Peter kuulisi tuota makuuhuoneeseen asti - eikä kukaan muukaan kuulisi.

***

Words 1000

Huhhuh, tää lukuhan oli melkein pelkästään vaan Peterin puhetta. No...seuraavassa luvussa tulee taas muutakin😂