Always yours - Avengers (fin) ✔️

Lopulta kaikki on synkkää, ja sitten taas täynnä iloa

Edelleen Peterin näkökulma

Heräsin lauantaina makuuhuoneessa. Wanda oli nukahtanut viereeni - tai siis hänen päänsä ja kätensä nojasivat sänkyyni ja muu vartalo oli tuolilla.

"Huomenta" Sanoin tarpeeksi kuuluvalla äänellä Wandalle. Tämä alkoi heräillä pikku hiljaa. "Huomenta itsellesikin" Hän haukotteli.

Kävin vaihtamassa uudet vaatteet, koska olin nukkunut edellisen päivän vaatteilla. Wanda odotteli minua kaikessa rauhassa.

"Mennäänkö nyt katsomaan Bellaa? Muut ovat varmaan olleet hänen luonaan koko yön" Ehdotin ja Wanda suostui.

Avasin sairaalasiiven oven ja astuin sisään. Totta tosiaan - Avengersit olivat nukahtaneet mitä erikoisimpiin asentoihin lattialle ja nojatuoleihin.

"Herätys kaikki. On aika nousta. Ja tiedoksenne, makuuhuoneessa olisi ihan hyvin ollut tilaa teillekin" Kailotin, ennen kuin marssin Bellan sängyn viereen.

"Huomenta, Ruusunen" Tervehdin Bellaa ja otin hänen kätensä omaani. Wanda tuli Bellan toiselle puolelle ja alkoi harjaamaan hänen tukkaansa.

"Tulkaa kohta sitten aamupalalle" Sam huikkasi ovelta ja seurasi muita keittiöön.

"Haluatko, että menen pois?" Wanda uteli ja katsoi minua silmiin. Nyökkäsin hänelle ja sanoin nopeasti: "Haluan olla ihan hetken Bellan kanssa kahdestaan. Tule parin minuutin päästä takaisin". Wanda nyökkäsi ja lähti.

"Et varmaan kuule ääntäni, mutta tiedäthän sinä, että olet minulle kaikki kaikessa?" Aloitin yksipuolisen keskustelun.

"Minusta olisi ihanaa taas kuulla ääntäsi, nähdä silmäsi aukinaisina, upottaa käteni hiuksiisi ja tuntea pehmeät huulesi omillani..." Luettelin ja katsoin odottavasti Bellaa - taisin olettaa, että hän reagoisi jotenkin.

"Näin viime yönä tosi outoa painajaista. Siinä oli sinä, minä ja Thanos. Tai siis sinä muutuit välillä Thanokseksi. Unen loppuvaiheessa pudotit minut katolta alas ja sitten heräsinkin. Tiedän, sinua ei kiinnosta, mutta haluan juuri nyt puhua sinulle" Huokaisin ja silitin Bellan sileää kaulaa.

Tajusin, että Wanda tulisi kohta takaisin, joten lopetin turhat pulinat ja suutelin Bellaa nopeasti - sehän saattoi olla viimeinen kerta, kun saisin suudella häntä.

"Toivottavasti palaat entisellesi, vaikka olethan sinä kaunis noinkin" Hymyilin lempeästi ja jäin tuijottamaan Bellaa.

Wanda palasi sairaalasiipeen ja tuli tällä kertaa istumaan viereeni. Hänen katseensa tuntui kysyvän minulta: miten teillä meni? Vastasin jo ennen, kuin hän avasi suutaan: "Hyvin"

"Aamupala olisi valmista, niin mennäänkö syömään?" Wanda kysyi ja vesi herahti kielelleni, kun ajattelinkin pekonia, paahtoleipää, kananmunia ja kahvia aamiaisena.

Nyökkäsin ja kuiskasin sitten Bellalle: "Älä katoa minnekään. Me palaamme pian luoksesi."

Wanda otti minut käsikynkkäänsä ja johdatti keittiöön. Siellä olevat Avengersit katsoivat meitä vähän ihmetellen. "He luulevat, että meillä on jotain säpinää" Kuiskutin Wandalle, joka purskahti nauruun.

"Peter. Jätäpä se Wanda rauhaan ja tule syömään aamupalaa" Tony kehotti ja nauroin hänelle päin naamaa: "Me olemme Wandan kanssa vain ystäviä, emmekä sen vakavampaa. Sitäpaitsi minullahan on Bella, jos et sitä muistanut."

"Ihan miten vain" Tony mutisi ja tarjosi minulle vieressään olevaa paikkaa. Istahdin siihen ja lappasin lautaselleni pekonia ja kaikkea mitä olin maininnutkin - paitsi kahvin kaadoin tietysti mukiin.

"Mitäs Peter sanoisit siitä, jos vietettäisiin muiden miesten kanssa tänään sellainen rento miestenilta" Tony ehdotti.

"Sopisihan se, jos olisin mies" Virnistin ja nostin jalat ruokapöydälle - silloin Steve mulkaisi minua, joten laskin ne alas.