Always yours - Avengers (fin) ✔️

Sä et saa jättää mua!

Heiiip! Nyt on taas Peterin näkökulmassa.

Kyyneleet sumensivat näkökenttääni. En kyennyt tekemään mitään muuta kuin katsomaan Bellaa, jonka vatsassa oli luodin tekemä...reiän tapainen, joka ei kuitenkaan ollut reikä. Öö, mitä häh? Bruce, Bucky ja Tony ryntäsivät nopeasti paikalle. Kaikki katsoivat minua ja sitten vasta Bellaa. Kumarruin tytön ylle ja kiedoin käteni tämän kehon ympärille.

"Bella herää! Et sinä ole kuollut - et saa olla! Älä jätä minua" Sanat tulvivat suustani itkun terästämänä.

Tony otti minua olkapäistä kiinni ja veti sivummalle. Bruce ja Bucky lähtivät kiireesti kantamaan Bellaa Avengers-torniin. Nyt siis taistelua kävi ainoastaan Wanda, Natasha, Steve, Clint ja Sam - toivottavasti he pärjäävät.

"Peter. Katso minua silmiin" Tony määräsi rauhoittavasti. Tein parhaani, mutta en pystynyt siihen.
"Sinun tarvitsee vain katsoa ja kuunnella" Tony rohkaisi. Tällä kertaa kykenin siihen.

"Voi olla, että...menetämme yhden parhaista taistelijoistamme...mutta" Tony aloitti.

"Sinulle hän on vain taistelija, mutta minulle hän on myös tyttöystävä ja kaikkein rakkain ihminen!" Huusin kyynelten valuessa poskillani. Tony kuivasi ne ja jatkoi selitystään: "mutta...meidän on uskottava, että Bruce osaa hommansa. Hän pelasti sinutkin, joten eiköhän hän pysty pelastamaan myös Bellan"

"Vaikea uskoa, kun luoti on lävistänyt Bellan vatsan" Huusin niin kovaa kuin vain pystyin ja jatkoin vielä raivostuneena: "Tämä on hitto vieköön sinun syysi!", tarkoitin Thanosta. Syöksyin hänen kimppuunsa ja hakkasin - lapsellista - voimieni takaa. Hän oli kuitenkin vahvempi ja heitti minut kymmenen metriä kauemmaksi itsestään.

Tony nappasi minut kiinni, etten rysähtänyt rosoista kiviröykkiötä vasten. Yritin rimpuilla irti ja hyökätä uudelleen Thanoksen kimppuun, mutta Wanda tuli Tonyn avuksi. He pitelivät minua paikallani. Wanda veti minut pitkään halaukseen ja kuiskasi rauhoittavasti: "Bel tulee vielä kuntoon."
Juuri nyt olin kiitollinen siitä, että minulla oli edes joku ystävä täällä tukenani.

"E-entä jos ei tule. Mitä jos hän...on ikuisesti poissa" Itkin vielä kovemmin, enkä halunnut päästää irti Wandasta.

"Ei hän ole poissa" Wanda rauhoitteli ja jatkoi sitten: "Tule. Voitetaan tämä taistelu, jotta pääsemme Bel:in luokse".

Hyökkäsimme yhdessä Thanoksen joukkojen kimppuun.

Tunnin taistelun päästä Thanos pakeni paikalta - varmaan ei halunnut taistella - ja hylkäsi kituvan joukkonsa Avengers-tornin pihalle.

Ryntäsin Wandan kanssa hissin kautta sairaalasiipeen. Siellä meitä vastassa oli Bucky. Hän katsoi meitä ilmeettömänä ja työnsi pois ovelta.
Katsoin häntä sydämen pompahtaessa kurkkuuni hätäännyksestä. "Mitä on tapahtunut?" Kysyin Wandan halatessa minua epätoivoisesti.

"Bruce teki parhaansa..." Bucky aloitti ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän alkoi itkemään.

"Älä sano, että Bella on -" En kyennyt sanomaan viimeistä sanaa ääneen, koska olisin murtunut täysin.

Muutkin olivat hölkänneet luoksemme. Tony tuli automaattisesti vetämään minut ja Wandan isämäiseen halaukseen.

"S-selvä en sano sitä sanaa...mutta..." Bucky änkytti.

Nuo sanat saivat minut murtumaan lopullisesti. Rojahdin lattialle, vaikka Tony yrittikin kovasti pitää minua pystyssä. Suustani ei päässyt huutoa, vaikka yritin huutaa. Kyyneleet valuivat vuolaina ja kastelivat lattian. En ollut KOSKAAN ennen ollut näin murtunut. Wanda yritti kaikkensa hyssytelläkseen minua, mutta sekään ei tepsinyt.