Always yours - Avengers (fin) ✔️

Black-warriorin ensimmäinen taistelu

Kaksi viikkoa myöhemmin  - kaiketi perjantaina, vaikka viime luvussa taisi olla sunnuntai. Ja pakkohan mun on taas laittaa Peterin näkökulmasta...mä lupaan, että kirjotan seuraavan luvun taas Bellan näkökulmasta.

Heräsin kuudelta aamulla. Ja aivan, minulla ei ollut taaskaan koulua. Ilmeisesti Mr. Stark oli ilmoittanut, että minä, Bella ja tällä kertaa myös Michelle, emme tulisi kouluun vielä pitkään aikaan. Sinäänsä ihan kivaa, mutta kokeita jää tekemättä.

Hieraisin silmistäni unihiekat ja katsoin ympärilleni. Kaikki muut nukkuivat vielä, joten minun oli hiivittävä keittiöön. Revin banaanin irti banaanitertusta ja kuorin sen. Olin juuri haukkaamaisillani palan banaanista, kun joku koputti minua olkapäähän. Kiljaisin ja hyppäsin metrin ilmaan.

"Säikky!" Kuulin Michellen pilkkaavan minua nauraen.

"En kyllä ole" Kivahdin ja poimin banaanin lattialta. Se oli nyt karsean näköinen, joten heitin sen roskikseen.

"Mietin tässä, että tulisitko harjoittelemaan minun kanssani, kun muut nukkuvat?" Michelle uteli ja suostuin ehdotukseen.

"Varaudu sitten. Olen aina voittanut Bellan taisteluissa, joten sinut voitan vieläkin helpommin" Myhäilin itserakkaasti - just.

"Oletko aivan varma, että voitat?" Michelle kysyi pieni pilke silmäkulmassaan. "Joo" Vastasin

Kun pääsimme harjoitussaliin, Michelle haki itselleen jousen ja nuoliviinin - hän käytti miltei aina niitä. Hymähdin itsekseni ja Michelle kääntyi katsomaan minua, jolloin minä puolestani käänsin katseeni nolona pois.

Pian ylläni oli Spider-man -asuni ja olin mennyt valmiusasemiin, jotta voisin kukistaa Michellen. Tämä näytti hyvin itsevarmalta - ja pureskeli samalla purukumia.

"Oletko valmis tappioosi, MJ?" Kysyin naurahtaen hiukan pilkallisesti - ja ai niin, MJ on Michellen lempinimi. Se taitaa tulla hänen etunimestään sekä sukunimestä joka on Jones. Mikäli muistan oikein -.

"Oletko itse, raukkamainen otus" Michelle naurahti ja näytti minulle kieltä - näytin takaisin.

Hyppäsin kiepillä Michelleä kohti, mutta tämä väisti sen näppärästi. Sainkin itse tällin vatsaani ja lensin kuperkeikoilla taaksepäin. Michelle oli antamassa uutta potkua, mutta heitin hänet seittien avulla seinää päin. Michelle ampui nuolia minua kohti, mutta onnistuin väistämään ne täpärästi - tämähän on vaarallista, kun nuolet voivat vahingoittaa minua. Sinkosin seitin kattoon ja lensin sen mukana ylemmäs. Sieltä ammuin seittejä Michelleä kohti, joka väisti ne kaikki. Hyppäsin alas ja näin vain Michellen kengän pohjan, kun se tönäisi minua vatsaan - taas. Rojahdin seinää päin ja pian monet nuolet kiisivät lukitsemaan minut pukuni reunoista seinään. Michelle laskeutui voltilla eteeni. Hän hymyili voitonriemuisesti.

"Kukas se voittikaan tämän taistelun?" Hän virnisti ja istahti alas pitäen katseensa edelleen minussa.

"Auttaisit minut edes irti näistä nuolista. En pysty liikkumaan." Mutisin tympääntyneenä, mutta Michelle ei tehnyt mitään.

"MJ, ihan oikeasti! Ei ole hauskaa!" Valitin ja yritin rimpuilla irti nuolista - en onnistunut siinä.

"Tiedätkö, sinä näytät huvittavalta tuollain hävinneenä" Michelle naurahti.

Ovet aukenivat ja Tony astui sisään. Hän jäi katsomaan meitä - tai oikeastaan minua. Sitten hän purskahti nauruun, mutta esti sen nopeasti hörppäämällä kahvia.

"Mitäs täällä on tapahtunut? Hävisitkö sinä Michellelle taistelussa?" Tony kysyi virnuillen.

"Mr. Stark, se on Black-warrior taisteluissa" Michelle huomautti. Tony sanoi puolestaan: "Black-warrior, se on Tony tai Iron Man, ei Mr. Stark"