Always yours - Avengers (fin) ✔️

Kaikki on ohi

Nyt on taas Bellan näkökulma. Ja joo tän luvun tapahtumat on aika tökkiviä, mut toivottavasti ei haittaa.

Heräsin erittäin tutussa sellissä. Tunnistin olevani Thanoksen linnassa - siellä minne en olisi missään nimessä halunnut. Kompuroin ylös kylmältä lattialta ja katsoin ympärilleni. Joku mies oli tulossa selliäni kohti.

"Tässä on jotain ruokaa" Mies murahti, avasi sellin oven ja oli antamaisillaan ruoan minulle, mutta jäädytin hänet. Olipas helppoa.

Ryntäsin ulos sellistä ja menin suoraan sinne aiemminkin käytössä olleeseen salakäytävään. Juoksin sitä pitkin henkeni pihistessä kuin mikäkin teepannu. Pääsin vain viidessä minuutissa Avengers-tornille. Ihme kyllä.

Tulin oleskeluhuoneeseen, jossa melkein kaikki olivat. Sieltä puuttui Wanda ja Peter. Toisaalta, en minä edes halunnut nähdä Peteriä....tai no, sisimmässäni olisin halunnut vain suudella häntä.

"Mitä minä sanoin. Hän palaa" Tony kuiskasi Natashalle.

Muut olivat hiljaa eikä kukaan tullut puhumaan minulle. Ihmettelin heidän käytöstään, mutta päätin silti mennä etsimään kadonneen kaksikon.

Etsin kaikkialta, kunnes tulin makuuhuoneeseen. No, siellä oli jotain mitä en odottanut näkeväni. Etsimäni henkilöt kyllä olivat siellä...mutta....mutta he taisivat panna.

Mitä? Paras ystäväni ja entinen poikaystäväni - jonka luulin kyllä edelleen olevan poikaystäväni, vaikkei ole.

"Mitä hemmettiä te teette?" Huusin. Siis ihan kunnolla HUUSIN.

Peter ja Wanda säikähtivät ja käänsivät katseensa minuun. Suuni oli loksahtanut auki ja kyyneleet purkautuivat silmistäni.

"B-Bella...missä sinä olet ollut?" Peter änkytti ja veti peittoa vielä vähän ylemmäs - se oli nyt jo hänen vyötärönsä korkeudella, mutta nyt se oli kaulan kohdalla.

"Mitä väliä sillä on!?" Kysyin huutaen ja ryntäsin ulos makuuhuoneesta.

Juoksin Avengers-tornin katolle ja kiipesin reunalle. Katsoin alas, missä näin vain maata. Mitä väliä sillä olisi vaikka kuolisin? Peter on hylännyt minut lopullisesti ja ottanut Wandan tilalleni. Ja Wanda puolestaan ei ole enää ystäväni.

Olin hyppäämässä alas, mutta joku tarttui käteeni ja käänsi minut ympäri. Peter.

"Päästä minut menemään, hiton idiootti!" Määräsin, mutta Peter ei päästänyt irti vaan katsoi minua kyyneleet silmissään, muttei sanonut mitään.

"Tiedän, että olemme eronneet, mutta silti. Tämä tuntuu pettämiseltä. Miksi sinä teet näin? Etenkin Wandan kanssa?" Utelin ja ravistin itseni irti Peterin otteesta. Taaskaan Peter ei vastannut. "Miksi sinä hitto panet Wandan kanssa!?" Kysyin.

"No koska....ei mitään, mutta...olen pannut Wandan kanssa ennenkin... anteeksi." Peter mutisi murtuneena.

Ei mitään? Ja on ennenkin pannut parhaan ystäväni kanssa?

En pystynyt sanomaan mitään, vaan ryntäsin pois katolta jättäen Peterin sinne. Wanda saisi selittää tämän kaiken.

Löysin Wandan makuuhuoneesta, josta hän ei ollut liikkunut vielä mihinkään. Katsoin häntä jäätävällä katseella, mutta hän ei reagoinut siihen mitenkään.

"Mitä sinulla ja Peterillä on?" Kysyin vihaisena.

"Ai meilläkö? No alettiin eilen seurustelemaan." Wanda kertoi sillä äänensävyllä, mikä sanoi: ei voisi vähempää kiinnostaa.