Always yours - Avengers (fin) ✔️

Joskus sitä draamaa vaan esiintyy

(Nyt on taas Bellan näkökulma)

Istuin Wandan kanssa Avengers-tornin katolla. Yritimme selvittää minkä takia Michelle oli tullut tänne ja suudellut Peteriä. Tosin Peter näytti kyllä haluavan ihan samaa.

"...ehkä vanha suola alkoi janottaa" Wanda lopetti pitkän puheensa jota en ollut kuunnellut kunnolla.

"Voisi käydä järkeen, mutta... jotenkin minusta tuntuu, ettei niin käynyt" Totesin ja katsoin kaukaisuuteen.

"Siinä tapauksessa se oli jokin vahinko juttu" Wanda päätteli ja yritti tajuta minne minä katsoin.

"Vaikka se olisi vahinko, en silti voi olla olematta...öö...vihainen Peterille" Huomautin synkkänä.

"Mikset sinä vain kysy mitä siellä tapahtui? Se olisi järkevin vaihtoehto. Ja jos et halua, minä voin tehdä sen." Wanda sanoi ja tällä hetkellä ihailin hänen rohkeuttaan puhua parisuhdeasioista.

"Voisitko oikeasti?" Utelin kiitollisena ja halasin Wandaa. Tämä heilautti kättään ja vastasi: "Ilman muuta."

Hetkellisesti Wandan näkökulma, because why not?

Avasin sairaalasiiven oven ja kävelin suoraan Peterin sängyn luokse. Tämä katsoi minua kysyvästi ja piilotti sänkynsä alle sarjakuvalehden. Tuijotin häntä tiukasti silmiin.

"Niin? Oliko jotain asiaakin?" Peter uteli ja otti pieneltä pöydältä käteensä teemukin. Hän otti kulauksen teetä.

"Oli. Miksi sinä suutelit Michelleä?" Kysyin suoraan ja tiesin jo nyt kuulostavani varsin tyhmältä.

"Miksen? En ole varattu. Sitäpaitsi minun mielestä tämmöiset asiat ovat yksityisiä" Peter tokaisi yllättävän ärtyneenä.

Totta.

"No, koska..." Yritin keksiä jotakin järkevää sanottavaa, mutta en sitten keksinytkään.

"Niinpä niin. Oliko jotain muutakin?" Peter kysyi tympääntyneenä ja otti kännykkänsä esiin. Huomasin, että hän alkoi tekstailla Michellelle.

"Oli. Bellapitääsinustahurjanpaljon" Sanat tulivat suustani jotenkin epäselkeästi, nopeasti ja yhtenäisenä pötkönä.

"Häh?" Peter ihmetteli käytöstäni, mutta tyytyi sitten pyörittelemään silmiään. Katsoin häntä nolona ja lähdin pois sairaalasiivestä.

Ja takaisin Bellan näkökulmaan

Wanda palasi luokseni, mutta hänen ilmeestään ei voinut lukea, mitä oli tapahtunut.

"No?" Kyselin heti. Wanda katsoi minua pitkään ennen kuin huokaisi selityksensä: "Peter sanoi, että se on yksityisasia, joten ei kertonut syytä. Ja hän myös sanoi ettei ole varattu - kuten tiedämmekin - ja sitten hän kysyi että miksei."

"Nyt hän varmaan pitää meitä joinain idiootteina. En enää ikinä voi puhua hänelle" Totesin, mutta Wanda keskeytti minut: "Kyllähän voit. Ai niin, minä muuten kerroin Peterille, että olet ihastunut häneen, mutta sanoin sen liian epäselvästi."

"Kerroit mitä?" Älähdin, mutta tyydyin sitten virnistämään ja kiittämään Wandaa, että tämä oli tehnyt parhaansa.

"Mennäänkö yhdessä katsomaan Peteriä? Ehkä hän ymmärtää tilanteen jos sinä puhut siitä hänelle." Wanda kehotti.

"Hyvä on..." Myönnyin vaikka minua jännitti valtavasti. Mistä lähtien minua on jännittänyt puhua Peterille?

"Ai, Wanda. Sinä taas" Peter hymähti sängystään ja laski puhelimen kädestään. Näytöllä näkyi pitkä liuta sydänemojeita - jotka Peter oli lähettänyt.