Always yours - Avengers (fin) ✔️

Niin mikä se selitys onkaan?

"Minkä takia sinä teet tämän minulle?" Kysyin ääni murtuneena, kun Peter ei ollut vieläkään kertonut selitystä kaikelle.

"M-minä....en minä halunnut tehdä tätä sinulle." Peter änkytti. Katsoin häntä pistävästi silmiin. "No miksi silti teit?" Utelin ja keikuin kantapäilläni.

"Koska Kathy lumosi minut voimansa avulla. Hän teki sen jotenkin siten, että otti sen oudon maskinsa pois ja sitten teki jotakin. En minä tiedä" Peter mutisi selityksensä.

Tuijotin häntä suu auki. Kathy siis lumoaa toisia ottamalla maskinsa pois ja tekemällä...no jotakin? Eipä hän sitä kauaa pystynyt salailemaan täällä, kun se on jo paljastunut kahdelle henkilölle. Nyt en kuitenkaan keskittynyt siihen, vaan keskityin siihen, mitä olin tehnyt - eli olin raivostunut Peterille ihan turhaan, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään.

"A-anteeksi kamalasti. Minä vain..." Sopersin, mutta sitten en pystynytkään sanomaan mitään, vaan heittäydyin Peterin syliin.

"Minun tässä anteeksi pitäisi pyytää" Peter lohdutteli, mutta sanoin hänelle: "Eikä pitäisi. Sinä et tehnyt mitään väärää."

Aika kului ja kului, mutta emme päästäneet irti toisistamme. Jotenkin oli pakko vain jäädä siihen - oikeastaan olisin voinut olla siinä koko loppuelämäni. Uskoin, että Peterkin olisi voinut jäädä. Pitkän ajan päästä irtauduin Peteristä. Emme kuitenkaan lähteneet ihan heti pois.

"Okei, ehkä meidän pitäisi mennä." Peter virnisti minuutin päästä. "Joo. Pitää mennä laittamaan Kathy tilille teoistaan." Totesin. Peter otti minua kädestä ja sanoi: "Ei tarvitse. Voimme ihan hyvin jatkaa elämäämme riitaantumatta hänen kanssaan, eikö niin?"

Katsoin yllättyneenä Peteriä, mutta vastasin kummiskin: "No joo, totta...parempi pysyä kavereina, vaikka Kathy varmaan tappaa minut saadakseen sinut". Peter nauroi ja tokaisi: "Minä olen mieluummin sinun kanssasi."

Aww.

Lähdimme muiden luokse makuuhuoneeseen. Kathy ei ollut siellä. Hän oli kadonnut kokonaan. Ensimmäisenä meihin kiinnitti huomiota Gabriel, joka heilautti kättä tervehdykseksi. Muut kääntyivät katsomaan meitä.

"Missäs te luurasitte?" Wanda kysyi ja iski silmää tietäväisesti, vaikkei tiennyt mistä oli kyse.

"Mmh, tuolla oli pieni ongelmatapaus ja meidän oli selvitettävä se." Kerroin mumisten. Wanda katsoi minua kysyvästi, joten minun täytyi jatkaa: "Siis...se liittyi yksityisasioihin...eli ei kuulu teille millään tavalla."

"Aijaa. Tyhmää. Minä luulin, että kerrotte meille kaiken" Wanda mutisi, muttei vaikuttanut oikeasti loukkaantuneelta. "No ei hätää, kerron sinulle sitten kun olemme kahden kesken" Naurahdin ja Wanda esitti olevansa tuplasti iloisempi. Lupasin kertoa myös Michellelle. Me kolmehan ollaan parhaita ystäviä - surullista: Peter ei kuulu tyttöjengiimme. Ei vaan, hän ei yleensä ole kiinnostunut meikeistä, joista puhumme koko ajan.

Eikä häntä varmaan huvita kuulla tyttöjen kuukautisjutuista... okei nyt tälläiset mietinnät hevonkuuseen.

"Missä Kathy on?" Dawn uteli, kun ei nähnyt kyseistä tyttöä missään. Minä ja Peter vilkaisimme toisiamme. "Tuota...hän on kadonnut" Peter kertoi ujostellen - mikä muuten oli tosi söpöä -.

"Kadonnut? Miten hän on voinut kadota?" Gabriel kyseli. Tällä kertaa vastaus tuli minulta: "Se liittyy...siihen yksityisasiaan ja tuota noin...hän pakeni paikalta aika sukkelasti ja..."

"Mikä hemmetti se teidän yksityisasia sitten on? Teidän pitää kertoa, kun ystävämme liittyy siihen" Gabriel vaati vihaisena.

"Okei okei hyvä on sitten. Kathy suuteli MINUN poikaystävääni ja kun tulin heidän luokseen, niin Kathy vain ryntäsi muualle - ai niin ja Peter oli hänen lumouksensa vallassa, jos ketään kiinnostaa tietää" Selitin lähes yhtä vihaisesti, kuin mitä Gabriel oli.