Always yours - Avengers (fin) ✔️

Tuskaisa taistelu

Seuraava aamu koitti. Emme olleet pitäneet niitä juhlia, koska kukaan ei ollut juhlatuulella. Heräsin sairaalasiivessä siten, että olin puoliksi Peterin päällä - oho. Tunsin käden silittävän päätäni, joten automaattisesti kompuroin parempaan asentoon nähdäkseni kuka minua silitti. Peter.

"Oletko sinä herännyt? Siis nyt jo?" Ihmettelin kyyneleiden tulviessa silmiini. Peter hymyili minulle leveästi ja nousi ylös sängyltä.

En pystynyt pidättelemään itseäni vaan kaappasin Peterin halaukseen. Painoin kasvoni vasten hänen olkapäätään ja annoin itseni itkeä hillitöntä itkua. Peter otti kasvoni käsiensä väliin ja suuteli minua huulille.

"Sattuuko sinua mihinkään?" Kysyin surullisena ja silitin peukalollani Peterin suupieltä. "Vähäsen vyötärön alueelle, mutta pystyn kyllä tekemään kaikkea." Peter vastasi. Huokaisin helpotuksesta.

"Muuten...Tony syytti minua tästä kaikesta. Hän raivosi minulle ihan hirveästi." Kerroin kierrellen ja kaarrellen.

"Mitäh? Ainako se syyttää sinua?" Peter ihmetteli ja veti minut lähelle itseään - tai siis niin lähelle kuin vielä pystyi.

"Joo, mutta ei se mitään. Mennään nyt vain sanomaan muille, että olet herännyt ja voit hyvin - toivotaan ettei Bruce pakota sinua takaisin sairaalasiipeen." Hymyilin pienesti.

Lähdimme keittiöön, jossa muut olivat syömässä aamiaista. Tony kohotti katseensa meihin ensimmäisenä. Sitten Steve ja Bucky. Ja sitten muut.

"Peter?" Michelle aukoi suutaan kalamaisesti.

"Oletko sinä kunnossa?" Tony puuttui puheeseen, nousi pöydästä, käveli luoksemme, ja sulki Peterin halaukseen.

"Joo...mutta sinun ei olisi tarvinnut syyttää Bellaa." Peter mutisi ja yritti päästä irti Tonyn otteesta.

"Mmh...anteeksi" Tony murahti minulle.

Hetken päästä olimme Peterin kanssa päässeet viimein syömään aamupalaa. Edessäni oli munakasta, mutta minun ei tehnyt mieli syödä sitä, joten tökin sitä haarukallani. Peter virnisti touhulleni.

Osa keittiön ikkunaa hajosi sirpaleiksi kun sisälle lensi kivi, johon oli sidottu viestilappu. Sam nosti kiven ja irrotti lapun. Hän luki ääneen tekstin:

Arvon Avengersit...jos rohkeus riittää niin tulette nyt heti ulos taistelemaan joukkojani vastaan. Haluan mieluusti nähdä tappionne.
Ilkein terveisin: Thanos.

"Meidän on taisteltava. Valmistautukaa." Tony mutisi ja parin silmänräpäyksen jälkeen hänellä oli päällään Iron man -puku.

Puin asuni ylleni ja juoksin ulos. Siellä tosin törmäsin Thanokseen, joka loi kuitenkin katseensa takanani seisovaan Peteriin.

"Sinä se sitten osaat olla kestävä. Minun kaiketi täytyy tappaa sinut varman päälle toimivalla tavalla." Thanos naurahti pilkallisesti ja sysäsi vieressään seisoneen...Kathyn Peterin eteen.

"Etkö sinä ole meidän ystävämme?" Kysyin Kathyltä. Tämä nauroi ivallisesti ja tokaisi: "Miksi minä haluaisin teidän luuserijoukkoihin kun on tarjolla paljon parempaakin. Sitäpaitsi en tietääkseni ole koskaan halunnut olla ystävänne."

"Tapa hänet, The Enchanter" Thanos sihahti Kathylle.

Miksi hän käyttää aina "supersankari" nimiä?

Kathy nyökkäsi ja tuijotti tiukasti Peteriä silmiin. Hän alkoi huutamaan ja kaatui kivun voimasta maahan. Hyökkäsin Kathyn kimppuun ja tungin jäästä muotoileman miekkani Kathyn vatsaan. Tyttö ei tuntenut kipua vaan veti miekan rauhallisesti pois. Hän oli jossain vaiheessa - varmaan aikoja sitten - ottanut maskinsa pois. Nyt hän tuijotti minua silmiin ja piirsi ilmaan kädellään jonkinlaisen kuvion.