Always yours - Avengers (fin) ✔️

Hetki, jota kukaan ei odottanut

Aurinko oli jo korkealla, kun heräsin Peterin kanssa sängystäni. Olin nukkunut yllättävän hyvin, enkä ollut meinannut kuolla yön aikana.

"Viitsitte tekin sitten herätä." Kuulimme Wandan kireän äänen suoraan edestämme. Tyttö seisoi jäykkänä sänkyni edessä.

"Mh...me vaan nukuttiin" Mumisin ja kompuroin jaloilleni.

"Ai vain nukuitte?" Wanda kysyi epäilevänä ja katsoi meitä molempia tiukasti.

"Wanda ihan oikeasti. Me vain nukuttiin. Bella pyysi minua nukkumaan hänen vieressään, koska...koska Kathy yrittää tappaa hänet." Peter huokaisi ja hieraisi silmiään.

"Kathy on kuollut." Wanda huomautti. Pudistin päätäni ja tokaisin kyllästyneenä: "Hänen sielunsa vainoaa minua ja yrittää tappaa minut. Minulla on siitä todisteitakin."

"Tuo on voinut tulla jostain ihan muustakin jutusta" Wanda mutisi kun näytin hänelle Kathyn viiltämiä haavoja.

"Etkö sinäkään usko. Tai siis Tony uskoo meitä nyt, mutta ei hänkään aluksi uskonut. Wanda usko meitä" Anelin, mutta Wanda pudisteli päätään ja lähti.

"Just. Kukaan ei varmaan usko meitä, paitsi Mr. Stark" Peter tuhahti ja vaihtoi päivävaatteet ylleen - minä suljin silmäni siksi aikaa...joo tiedän, että voisin ihan hyvin katsoa, mutta en halua olla idiootti.

Lähdimme hetken päästä aamupalalle. Natasha oli tehnyt kaikille pannukakkuja, joiden päällä oli kinuskikastiketta ja jäätelöä. Nam.
Aloin heti ahmimaan aamiaista Peterin nauraessa käytökselleni.

"Ajattelimme tänään järjestää isot juhlat - ei mitään vastaväitteitä. On saatava jotain tekemistä." Tony ilmoitti. Sitten hän jatkoi: "Pitäisi siis alkaa jo koristelemaan ja tekemään ruokia niitä varten. Onko vapaaehtoisia?"

"Minä voin Bellan kanssa koristella paikkoja." Peter suostui - rakastan paikkojen koristelemista ja nyt saisin tehdä sitä poikaystäväni kanssa.

"Wanda ja minä voimme tehdä ruokia." Natasha kertoi hymyillen samalla Wandalle.

"Muut saavatkin siis luppoaikaa. Mahtavaa" Tony hymähti - luppoaikaa...epistä, mutta ihan sama.

Hain Peterin kanssa varastosta laatikolliset kaiken maailman juhlakoristeita. Niitä oli muun muuassa värikkäät led-valot ja timanttiset koristenauhat.
Päätimme ensiksi koristella oleskeluhuoneen, jossa juhlat virallisesti järjestettäisiin. Peter laski pahvilaatikon lattialle ja otti sieltä esiin ne aiemmin mainitut led-valot.

"Minnes me laitamme ne?" Kysyin, kun olin kiinnittänyt muutaman ilmapallon huonekaluihin kiinni - ilmapallot ovat kyllä mielestäni enemmän synttärikoristeita, mutta ei se haittaa.

"Minä tiedän." Peter vastasi. Hän otti minua vyötäröltä kiinni ja nosti minut ikkunan yläosan rajalle, jotta sain ripustettua valot sinne. Koko tämän ajan ihoani kihelmöi.

Kävin ripustamassa niitä timanttisia nauhoja ovien eteen, niin, että niiden läpi kuljettiin, kun tultiin juhliin. Laitoin muutaman niistä myös ikkunan eteen. Peter oli sillä välin laittanut joitakin höyryä tuottavia laitteita lattialle ja valojen ansiosta höyry näytti aina sen väriseltä kuin mitä valot olivat minäkin hetkenä.

"Pidetäänkö vähän taukoa?" Peter kysyi ja työnsi minut yhden pahvilaatikon päälle - se kesti minua, koska oli täynnä jotain painavia kirjoja...miksiköhän sellainen oli täällä? - istumaan.

Peter nojautui minua vasten ja suuteli minua huulille. Työnsin hänet kuitenkin kauemmas itsestäni. Peter näytti loukkaantuneelta.

"Sori...nyt ei vain ole oikea hetki tälläiselle. Meidän pitää koristella paikat." Totesin hymyillen pahoittelevasti.