Always yours - Avengers (fin) ✔️

Seuraava päivä - joka ei ole millään tavalla normaali

No niin. Mietitte varmaan, miksen ole koulussa. Nyt on niin, että Tony ilmoitti minut ja Peterin poissaoleviksi jne kyllä te tiedätte mitä aina tehdään, kun ei olla tulossa kouluun. Ps. Kaikki opet varmaan luulevat Tonyä huoltajaksemme.
Mennäänpä nyt itse aamuun, päivään, iltaan, yöhön.....

Heräsin siihen, että Peter liikahti sylissäni - ei hän siis tietenkään vielä herännyt -. Wanda alkoi myös heräillä.

"HERÄTYS" Huusin Peterille ja tämä säikähti niin kovasti, että loikkasi ilmaan - ei olisi kannattanut, koska nyt häntä sattui joka paikkaan.

"Auuh. Miksi sinun piti herättää minut noin?" Peter valitti ja korjasi asentoaan nykyisestä.

"Et olisi muuten herännyt" Totesin virnistäen ja pörrötin Peterin tukkaa. Samaan aikaan Wanda katsoi meitä oudolla ilmeellä. "Mitäs teille on tapahtunut?" Hän kysyi silmät suurina.

"Ööö....ei mitään. Onko meissä muka jotain outoa?" Kysyin vuorostani Wandalta ja tämä nyökkäsi. Heti perään hän sanoi: "Te nukutte sylikkäin - tai jotain sinne päin - ja flirttailette"

"Ei me flirttailla" Huomautin muka loukkaantuneesti, vaikka toivoin, että oikeasti olisinkin flirttillut Peterin kanssa.

"Siltä se kyllä vaikuttaa" Wanda muljautti silmiään. Sitten hänen ilmeensä kirkastui: "Hei! Et sanonut mitään siitä sylikkäin nukkumisesta. Yleensä olisit heti keksinyt jonkun syyn sellaiselle touhulle!"

"En kerennyt sanoa mitään. Sitäpaitsi Peter nukahti illalla syliini, enkä viitsinyt herättää häntä" Puolustelin parhaani mukaan.

Peter seurasi keskustelua ilme värähtämättä. Oli ilmeisesti tosi kiinnostava keskustelu.

"Niin varmaan. Bel, turha sinun on minua yrittää huijata" Wanda väitti innostuneena ja hyppeli sitten aamupalalle.

Peterin katse porautui silmiini, kun käännyin häntä kohti. "Mistä tuossa oli kyse?" Hän uteli tietämättömänä.
Kohautin olkapäitäni ja vastasin: "Wanda vain luulee, että olemme jokin pari."

"Aahaa..." Peter aloitti, mutta sulki sitten suunsa. Hän katsoi minua hitusen pidempään kuin mitä olisi tarvinnut.

"Kuule...miksi sinä silloin suutelit Michelleä?" Päätin viimein kysyä - koska Wandalle Peter ei ollut kertonut syytä.

Peter punastui kauttaaltaan. "Minä... näin unta - tai näyn - jossa olin Michellen kanssa jossain nurmikolla. Me juttelimme jotain ja Michelle sanoi, että hänellä on ollut minua ikävä. Sanoin samoin. Sitten me tuota... suutelimme ja silloin heräsin ja tajusin suutelevani oikeaa Michelleä. Sitten minä... - tämä on noloa mutta... - pyysin, että Michelle suutelisi minua viimeisen kerran ihan ystävämielessä ja nyt olemme pelkkiä kavereita. Vannon sen kunnia sanalla" Hän selitti hirveän pitkästi.

"Okei...hyvä kun tajusin puoliakaan" Naurahdin ja otin Peterin käden omaani. "Mennään syömään. Minulla on kauhea nälkä" Totesin - vaikka olisin hyvin voinut jäädä juttelemaan Peterin kanssa kaikesta mahdollisesta.

"Sopii. Minä kuolen kohta ellen saa aamiaista" Peter huitoi käsillään selitystä ja parahti sitten kivusta.

"Oletko varma, että pystyt kävelemään?" Huomasin kysyä ja Peter nyökkäsi puoliksi. "En usko sinua. Anna kun autan" Hymähdin ja annoin Peterin ottaa tukea minusta, ettei hän rojahtaisi saman tien lattialle.

Keittiön kohdalla Peter pysähtyi, joten automaattisesti minäkin pysähdyin. Katsoin häntä kysyvästi.

"Tuota noin...minusta vähän tuntuu siltä, että...olen ihastunut sinuun" Peter kertoi nolona ja painoi katseensa maahan.