Always yours - Avengers (fin) ✔️

Kaikki tietävät, että ruokasotia on monta kertaa vuodessa

Nyt on siis Bellan näkökulma

Lauantaina me kaikki olimme kokoontuneet keittiöön. Olimme aloittamassa toista maailman ruokasotaa. Ensin täytyi vain muodostaa joukkueet, mutta ne olimme päättäneet arpoa ettei kellekään tulisi paha mieli - enemmänhän tässä tulisi paha mieli. 

"No niin, kuunnelkaa kaikki. Ykkös tiimiin tulee: Sam, minä, Steve, Bruce ja Bucky" Tony julisti, kun oli arponut ensimmäisen tiimin jäsenet. Hän jatkoi: "Eli kakkos tiimiin tulee siis: Natasha, Clint, Michelle, Peter, Bella ja Wanda."

"Nämähän on hyvät jaot. Me ollaan ylivoimaiset voittajat" Hymähdin ja katsoin tiimiläisiäni viekkaasti. He katsoivat minua samalla ilmeellä. "Niin ollaan. Me ollaan paljon nuorempia - tai nuorekkaampia" Wanda hihkaisi.

"Mutta me olemmekin vahvempia kuin te " Bruce puuttui puheeseen ja pälyili ympärilleen - luultavasti etsien jotakin, jonka voisi heittää meitä päin. 

"Okei joukkue, hiotaan suunnitelma!" Steve määräsi ja hänen joukkueensa kerääntyi hänen ympärilleen. He alkoivat kuiskia jotakin, mitä emme kuulleet, joten päätimme mennä tekemään oman suunnitelmamme valmiiksi - se olisi parempi kuin noiden luusereiden. 

"Miten teemme?" Michelle uteli ja Clint avasi suunsa kertoakseen miettimänsä suunnitelman: "Ookkei...elikkäs tehdäänkö näin: viisi meistä hyökkää noiden kimppuun ja yksi yrittää saada noiden aarteen, joka on kuulemma viinikaapin ylähyllyllä."

"Juu...hei tämähän on melkein kuin lipunryöstöä!" Hihkaisin ja muut tuijottivat minua hölmistyneinä - paitsi Peter. "Mitä se on?" Wanda ihmetteli, mutta mutisin hänelle vastaukseksi: "En jaksa selittää. En vain tajua, miksette ole kuulleet siitä."

Kun olimme valmiita, hiivimme hakemaan jääkaapista kananmunia, voita, maitoa, salaattia, lihapullia, mansikoita, tomaatteja, juustoraastetta, kakkuja sekä viinirypäleitä - tässä vaiheessa emme vielä tienneet sitä, että vastustajat olivat jo hakeneet omansa talteen. Nousin keittiösaarekkeen päälle ja julistin taistelun alkaneeksi, vaikka tämä juttu olisi ollut oikeasti Tonyn tehtävä. Ai niin muuten...unohdin mainita, että valitsimme Peterin suorittamaan aarteen hakemisen - tämä poikkesi nyt täysin aiheesta, mutta ei se mitään. 

"Hyökkäykseen!" Bucky karjaisi sotaisasti ja alkoi viskellä tomaatteja meitä päin. Väistelimme niitä parhaamme mukaan ja heitimme kananmunia vastustajia päin. 

Steve iski minut lattiaan ja rikkoi kananmunan kasvoilleni. Wanda pelasti minut tilanteesta kaatamalla kiehuvat vedet spagettien kera Steven päähän. Mies huusi tuskasta ja kääntyi ympäri, jotta pystyi läimäyttämään Wandaa lohella päin näköä. Wanda kiljui inhosta ja tällä kertaa minä pelastin hänet tunkemalla tomaatin Steven niskaan. Bruce tuli apuun ja paiskasi minut ja Wandan bioastiaan, joka oli VALTAVA. Natasha auttoi meidät ylös sieltä. Räjähdin nauramaan, kun näin Michellen kaatamassa kulhollisen porkkanasosekeittoa Tonyn päähän - Michelle oli tällä hetkellä seisomassa tuolin päällä. Ei hän muuten olisi voinut kaataa keittoa Tonyn päälle.

"Täällä tarvittaisiin apua!" Peter huusi viinikaapin luota, nimittäin Bucky ja - ylös päässyt - Steve pitivät Peteriä käsistä kiinni ja Sam kaatoi pahanmakuisen kaalipirtelön pojan päälle. Siitä tämä vasta raivostuikin. "Juokaa itse pirtelönne!" Hän huusi ja yritti rimpuilla irti, mutta sen seurauksena hän sai uudestaan pirtelöt päällensä. Tällä kertaa pirtelö tosin oli banaanin makuista.

Juoksin Michellen kanssa auttamaan Peterin pois vihollisten kynsistä. Mulkaisin nauravaa Buckyä ennen, kuin aloin kuivaamaan Peteriä valkoisella pyyhkeellä. Tämä mumisi jotain, jonka tulkitsin tarkoittavan: "Hiton idiootit."

"Hyökätään uudestaan. Me autamme sinua hakemaan sen aarteen." Lohdutin Peteriä - joka ei ollut oikeasti OLLENKAAN surullinen -.

Rynnäköimme viinikaapin luokse ja mäiskimme vastustajia turskilla ja lohilla minkä kerkesimme. Peter kiipesi hakemaan aarteen, mutta sitten hän horjahti, kaatui takaperin lattialle ja iski päänsä pöydän kulmaan. Auts. Autoin Peterin istuma-asentoon ja katsoin, tuliko hänelle haavoja. Ei onneksi ollut tullut, joten huokaisin helpotuksesta.