Always yours - Avengers (fin) ✔️

En pysty enää valehdella

Joo...Peterin näkökulma taas (aattelin alkaa kirjottaan tätä silleen että on aina vuorotellen Bellan ja Peterin näkökulmista)

Heräsin hotellihuoneeni sängyllä jo aikaisin aamulla. Tarkemmin sanottuna kello 6.00. Natalie nukkui vielä - onneksi. Hän oli yrittänyt viime yönä tulla viereeni nukkumaan, mutta kieltäydyin - minä ihan tosi yritin rakastaa vain Bellaa.

Natalien puhelin päästi surrr -äänen viestin merkiksi. Kurottauduin nappaaman sen. En tiedä mikä minuun on mennyt, että luen koko ajan hänen viestejään - ehkä se, että ne koskevat pääosin minua. Kelasin keskustelua vähän ylemmäs, jotta näin aiempia viestejä.

Minä: Lilyyyyy, minusta tuntuu, etten koskaan saa Peteriä omakseni. Hän torjuu nykyään kaikki yritykseni olla hänen kanssaan.

Lily: Kyllä sinä saat. Aivan varmasti.

Minä: Niin kai. En vain kestä, kun Peter on niin ihana ja seksikäs ja hyväsydäminen <3

Lily: Uskon. Kiva, että olet löytänyt jonkun sinulle mieleisen jätkän.

Minä: Niin paitsi että en ole tavallaan löytänyt, koska hän ei ole omani.

Lily: Älä viitsi. Minusta tuntuu, että hän on ihan rakastunut sinuun, vaikkei ehkä siltä vaikutakkaan. Sitäpaitsi hän ei varmaan voi vastustaa ulkonäköäsi ja luonnettasi.

Minä: Tuo on totta. Minä olen paljon kauniimpi, kuin se Peterin tyttöystävä, joka on vain ruma ämmä.

Lily: Totta. (Tämä oli se juuri äsken tullut vastaus viime illan viestiin)

Raivo kuohahti ylitseni. Natalie kehtasi haukkua minun ihanaa Bellaa rumaksi ämmäksi. Minun olisi tehnyt mieli kuristaa Natalie, kun tämä nukkuikin juuri sopivasti tuossa ihan lähellä.

Hain hanasta kannullisen vettä ja hiivin Natalien sängyn viereen. Kaadoin samantien kaikki vedet tuon nukkuvan tytön päälle. Hän alkoi yskiä ja räpyttelemään silmiä jne.

"Peter! Mitä hittoa sinä oikein kuvittelet tekeväsi!?" Natalie kiljui - ainakin hän osaa kiljua, vau - ja katsoi minua murhaavasti.

"Itsepä haukut tyttöystävääni rumaksi ämmäksi." Tuhahdin ja menin loikoilemaan sängylleni.

"Mistä sinä oikein puhut!? En ole puhunut Bellasta mitään pahaa!" Natalie väitti.

"Ihan muuten vain haukut häntä viesteissäsi, jotka lähetät sille Lilylle?" Totesin vihaisena.

"OLETKO SINÄ HITON IDIOOTTI LUKENUT VIESTEJÄNI!?" Natalie raivostui lähes yhtä pahasti, kuin mitä Mr. Stark kun ei saa aamukahvia.

"Totta kai olen. Ja ihan tiedoksi vain, minusta ei koskaan tule omaasi. Sinä olet tässä se ämmä, eikä Bella." Huomautin ja sain avokämmenen iskun poskelleni.

"Ainoa ämmä on se sinun kamala tyttöystäväsi, joka on yhtä ruma kuin rotta!" Natalie kiljui - taas -.

Nyt raivostuin vielä enemmän. "Ja sinähän et ala minun tyttöystävääni haukkumaan!" Yritin pidätellä lyöntiä, mutta onnistuin kuitenkin lyömään Natalieta oikein kunnolla päähän - kynttilänjalalla...

Natalie kaatui lattialle. Hänen päästään alkoi vuotamaan kauheasti verta ja hän menetti jopa tajuntansa. Liu'uin hitaasti lattialle ja jäin tuijottamaan näkyä säikähtäneenä. Pitelin kynttilänjalkaa edelleen kädessäni. Ravistelin Natalieta epätoivoisena, mutta tyttö ei herännyt.

E-en kai minä....murhannut häntä?

En sentään. Natalie avasi silmänsä ja katsoi minua itkuisena. Autoin hänet seisaalteen.