Always yours - Avengers (fin) ✔️

Kaikki kääntyy vielä parhain päin

Päätin nyt sittenkin jatkaa vielä Peterin näkökulmassa...toivottavasti ei haittaa.

Pidätin hengitystäni avatessani turvavyötäni. Sitten käännyin Bellaa kohti. Hänen otsastaan vuoti verta ja hän näytti menettäneen tajuntansa.

Voi ei. Silloinhan hän ei pysty pidättämään hengitystään.

Sain vaivoin pidettyä silmiäni auki veden alla. Yritin epätoivoisesti saada Bellan turvavyötä auki, mutta se vaikutti olevan jumissa. Kaiken lisäksi auto vajosi yhä syvemmälle ja minun olisi kohta päästävä pinnalle.

Aukea nyt hemmetin turvavyö.

Ilmeisesti turvavyö kuuli ajatukseni, koska luovutti viimein ja antoi minun saada sen auki.

Tartuin toisella kädelläni Bellan vyötäröön ja lähdin uimaan pintaa kohti - se tosin oli aika hankalaa. Lisäksi tätä kaikkea vaikeutti se, että Bellan hiukset lainehtivat kasvoilleni enkä tiedä miten se edes oli mahdollista.

Happea....

Matkaa oli vielä ainakin kolme metriä ja minulta alkoi loppumaan happi - en tiedä miten tämä oli mahdollista, mutta olin pidättänyt hengitystäni jo varmaan kolme minuuttia.

Viimein keuhkoni täyttyivät ilmalla, koska pääsimme pinnalle. Yskin vettä suustani - sitä oli mennyt sinne juuri ennen kuin pääsimme pinnalle.

Yritin vaivoin kannatella itseäni ja Bellaa veden pinnalla, mutta välillä se meni siihen, että pulahdin veden alle muutamiksi sekunneiksi - Bella sen sijaan pysyi aina pinnalla.

Yskin taas ja sen jälkeen katsoin epätoivoissani Bellaa, jonka silmät olivat tiukasti kiinni.

"Bella rakas, avaa silmäsi." Pyysin itkuisena - minusta tuntui, että oli aika mahdotonta, että hän avaisi silmänsä. Hänhän saattoi olla kuollut.

Päätin uida rantaan - joka minun olisi pitänyt tehdä aikoja sitten. Hapuilin käteni Bellan poskille ja painoin rakastavan suudelman hänen huulillensa.

"Herää, Bella, herää" Itkin hillittömästi ja yritin ravistella Bellaa hereille.

Kun Bella ei tietenkään reagoinut puheisiini mitenkään, otin hänet syliini ja kuljetin meidät seiteilläni Avengers-tornille. Siellä kannoin Bellan suoraan sairaalasiipeen. Onnekseni Bruce oli siellä ja tällä hetkellä hänellä ei ollut mitään tekemistä, koska pelasi itsekseen Tammea.

"Bruce, Bella kuolee!" Hätäilin saaden Brucen kääntymään meihin päin. Hän kiiruhti luoksemme ja auttoi minua laskemaan Bellan makaamaan lattialle - ei sitten voitu laittaa häntä esimerkiksi sängylle.

Bruce katsoi minua ja kertoi: "Ei hän ole kuollut, koska hengittää yhä."

"No en minä sanonutkaan että hän olisi kuollut, vaan sanoin, että hän kuolee." Huomautin.

"Ei hän kuole." Bruce totesi turhautuneena.

"Mitä täällä tapahtuu?" Tonyn ääni kuului sairaalasiiven ovelta - juuri sen äänen halusinkin kuulla.

Bruce ei vastannut vaan jatkoi Bellan tutkimista ja hänen haavojensa paikkausta. Minäkään en sen kummemmin vastannut, koska ryntäsin hiukan kömpelösti Tonyn halaukseen - hän oli kaiketi ymmärtänyt mitä oli meneillään.

"Entä jos Bella kuoleekin?" Kysyin kyyneleiden valuessa vuolaasti kasvoillani.

"Ei hän kuole. Brucehan äsken sanoi, ettei hän kuole." Tony rauhoitteli.

"Hemmetti teidän kanssanne. Hän voi silti kuolla!" En kyennyt pidättelemään raivoani enää yhtään pidempään.

Yritin päästä takaisin Bellan luokse, mutta olin edelleen Tonyn raudanlujassa otteessa. Siitä ei niin helposti vain paettukaan.