Always yours - Avengers (fin) ✔️

Tukalat paikat

Tää luku on Peterin näkökulmasta

Juhlat olivat puolivälissä, mutta minä odotin niiden loppua. Minua sattui joka paikkaan, enkä voinut käsittää, miksi Bella oli pettänyt minua. Halusin vain itkeä ja käpertyä jonnekin peiton alle. Kyllä, juuri näin.

Tällä hetkellä istuin yhdellä niistä isoista sohvista, joita oleskeluhuoneessa oli. Hautasin kasvoni käsiini, enkä kiinnittänyt huomiota muihin. Minua harmitti minun ja Bellan ero, mutta jos haluamme eri asioita, niin ei meidän suhde toimi. Bella on kyllä maailman ihanin ihminen, mutta...nyt en vain pysty olemaan hänen kanssaan.

"Mikäs sinulla on hätänä?" Tony kysyi minulta istahtaessaan viereeni. Hän laittoi toisen kätensä olkapäälleni.

"Ei mikään." Valehtelin ja yritin esittää iloista huonoin tuloksin. Tony katsoi minua, kuin olisi nähnyt pikkulapsen vievän tikkarin.

"Kyllä minä tiedän, kun olet allapäin. Tiedätähän sinä, että voit kertoa minulle kaiken." Tony huomautti ja nyökkäsin.

"No...sain tietää, että...Bella petti minua...ja nyt me sitten...erottiin." Puhuin katkonaisesti ja kuulostin varmaan samaan aikaan hylkeeltä.

"Erositte?" Tony kuulosti hämmästyneeltä - ehkä hän jopa oli sitä. Nyökkäsin lähes huomaamattomasti.

"Minun olisi mentävä. Haluan miettiä asioita yksin." Sanoin nopeasti, nousin ylös sohvalta, ja harpoin keittiöön.

Istahdin keittiösaarekkeen päälle ja suljin silmäni. Yritin miettiä kaikkia niitä hetkiä, kun upotin käteni Bellan punertaviin hiuksiin, tai kun suutelimme, tai kun...ööh kun panimme....okei nyt ei puhuta siitä, jookos?

"Miksi sinä olet täällä yksin?" Wandan ääni kuului keittiön oven luota. Avasin silmäni ja katsoin tyttöä hiljaa.

Selitin tilanteen nopeasti. Wanda näytti ymmärtävän tilanteen täysin, koska hän veti minut halaukseen. Päästimme toisistamme irti vasta kahden minuutin päästä.

"En tajua, miten Bella on voinut tehdä tämän sinulle. Hän on sentään paras ystäväni ja luulin tuntevani hänet." Wanda huokaisi.

Katsoin Wandaa kiitollisena siitä, että hän ei alkanut syyllistämään minua tästä tai edes kiukuttelemaan siitä, että erosin Bellan kanssa. Wanda oli aina minulle niin ystävällinen... tai siis useimmiten.

"Haluaisin vain saada ajatukset pois Bellasta..." Ehdin sanoa vain sen, koska Wanda suuteli minua.

Olin hetken hämmentynyt, mutta sitten vastasin suudelmaan. Se muuttui koko ajan vain intohimoisemmaksi. Wanda kietoi kätensä kaulani ympärille ja minä kiedoin omani hänen vyötärölleen.

Tämänkin voisin tehdä Bellan kanssa...

Niin. Bellan. Sen enkelin, jota rakastan aivan tajuttomasti ja jonka hylkäsin yhden pienen jutun takia. Ja jota tällä hetkellä täällä tavallaan petän hänen parhaan kaverin kanssa. Paitsi että olemme eronneet, mutta tämä tuntuu silti pettämiseltä.

Irtauduin Wandasta ja tyttö näytti heti säikähtäneeltä. "E-ei minun ollut tarkoitus tehdä näin. M-minä vain yritin keksiä sinulle jotakin viihdykettä." Wanda änkytti.

Hitto ihan sama mitä minä teen. Bella on historiaa...ainakin toistaiseksi.

"Haluaisitko sitten viihdyttää minua uudestaan?" Kysyin pilke silmäkulmassani ja katsoin Wandaa, joka oli hiukan hämmästynyt.

Wanda kuitenkin totteli ja suuteli minua uudestaan.
Hän painoi minut jääkaappia vasten ja hyppäsi syliini. Jatkoimme suutelemista ja minusta alkoi tuntua hetki hetkeltä pahemmalta. Kohta tämä menee siihen, mitä halusin Bellalta. Voi hitto.