Illalla minun oli aika lähteä kotiin. En olisi halunnut suostua siihen, koska Peter oli edelleen kateissa. Häntä ei ollut löytynyt mistään. Toisin sanoen hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tony oli raivona Brucelle, koska tämä ei ollut vahtinut Peteriä ja hän myös raivosi Samille, koska luuli, ettei tämä ollut tuonut Peteriä tornille asti.
"Nähdään taas viikonloppuna, Wanda" Huikkasin parhaalle ystävälleni auton ikkunasta. Tämä vilkutti minulle hyvästiksi.
Pääsin kotiin ja menin heti yläkertaan omaan huoneeseeni. Se oli sisustettu vaaleanpuna-valkoisella teemalla. Lysähdin valtavalle sängylleni ja vaihdoin päälleni shortsit ja pinkkisinisen hupparin - sekin oli liian iso minulle. Avasin läppärini ja aloin katsomaan Netflixiä. Otin sänkyni alla olevasta laatikosta karkkipussin, joka oli jostain syystä jäänyt sinne viime torstaina.
Kello näytti puoli yhtä, kun tajusin viimein käydä nukkumaan.Aamulla heräsin väsyneenä. En vieläkään tuntenut halua lähteä kouluun. Puin ylleni farkut, topin ja farkkutakin. Sitten laahustin portaat alakertaan ja tungin kaksi paahtoleipää leivänpaahtimeen. Äiti katsoi minua päätään pudistellen.
"Oletko nyt varmasti harjoitellut siihen ranskan kokeeseen?" Äiti kysyi ja löin käden otsalleni. "En!" Voihkaisin.
Tungin viimeisen leivän palasen suuhuni ja hörppäsin kaakaon loppuun. Ryntäsin hakemaan reppuani, joka lojui eteisessä. Kaivoin sieltä ranskan kirjani. Vilkuilin koealueeseen kuuluvia juttuja kauhuissani. Enhän minä niitä tietenkään osaisi - ei kun täh...
"Nämähän ovat aloittelijoiden juttuja! Mitä ihmettä? Kyllähän minä sitten nämä osaan" Hihkaisin voitonriemuisena ja laitoin kirjan takaisin reppuuni.
Peter joutuisi nyt varmaan tekemään kokeen myöhässä...paitsi että ei joudukaan, koska hän ei opiskele ranskaa. Mikä helpotus! No ainakin saatan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saada hyvän numeron kokeesta.
Saavuin koululle ja marssin suoraan kaapilleni. Peterin paras kaveri Ned tuli luokseni ja kysyi hiljaisella äänellä - jotta muut eivät kuulisi -: "Mitä on tapahtunut?"
"Avengerseilla oli taistelu ja öö... Peter on kadonnut jäljettömiin..." Kerroin ja ääneni murtui viimeisen lauseen aikana.
Huom! Ned tietää kyllä, että minä ja Peter kuulutaan Avengerseihin, eli ei mitään hätää.
"Eikö teillä ole mitään tietoa hänen olinpaikastaan?" Ned uteli huolestuneena ja minä pudistin päätäni.
Kellot soivat tunnin alkamisen merkiksi. Sanoin Nedille, että minulla on kiire ja lähdin ranskan luokkaa kohti. Tulin sinne vain viisi minuuttia myöhässä.
"Kas. Neiti Rodriguez suvaitsee saapua kokeeseen" Ranskan tiukka opettaja kivahti.
"Anteeksi myöhästyminen." Pahoittelin ja menin istumaan paikalleni.
Koe oli pian ohi ja olin kerrankin tyytyväinen siihen, miten se meni. Kerrankin muistin miten kirjoitetaan ranskaksi: Hei, minun nimeni on Isabella Rodriguez.
Se kirjoitetaan siis: Salut, Je m'appelle Isabella Rodriguez.
Oli kokeessa toki myös joitain vaikeita asioita, joita en muistanut niin hyvin, mutta olisin tyytyväinen jos saisin siitä edes ysin.Seuraavaksi minulla oli matematiikkaa. Tunnista tulisi tylsä, koska Peter ei olisi siellä. Vaikka yleensä tuijotin vain Peteriä, se ei tarkoittanut että keskittyisin nyt yhtään paremmin tuntiin. No mutta onneksi Ned sentään oli koulussa, joten minun ei tarvinnut olla yksin tunnilla. Juttelimme tunnin aikana oikeastaan vain Avengereista ja siitä, mitä Peterille olisi mahdollisesti voinut sattua. Ned kehitteli järkeviäkin teorioita, kun minä taas keksin jotakin sellaista, että alienit hyökkäsivät ja veivät Peterin kauas pois omalle planeetalleen.
YOU ARE READING
Always yours - Avengers (fin) ✔️
FanfictionIsabella, lempinimeltään Bella, on 15-vuotias tyttö joka on kuulunut Avengerseihin vasta parisen kuukautta. Silti hän on jo taitava taistelija - pakkohan hänen on olla. Ei hätää, tähänkin tarinaan sekoittuu parisuhde- ja teinidraamaa. Bella on nimi...