Always yours - Avengers (fin) ✔️

Älä luule itsestäsi liikoja

Öh...no siis, tää luku tulee Natashan näkökulmasta. Ja...teen tän luvun aurinko123:n keksimän "juonen" mukaan.

Seuraavan päivän iltapäivällä - sekavaa - olin harjoittelemassa ihan kaikessa rauhassa. Tai no siihen saakka, kunnes se takiainen tuli luokseni.

"Saanko liittyä seuraan, kaunokainen?" Loki yritti selvästi jotakin.

Suustani pääsi pilkkaava naurahdus, minkä jälkeen vastasin: "Hah, hyvä jos edes saat pidettyä yhtä veistä pystyssä."

"No, tulet pettymään itseesi, kun sanoit noin." Loki pyöräytti silmiään naurahtaen.

"Katsotaanko?" Ärähdin.

Olimme taistelleet jo hetken aikaa, kunnes huomasin olevani seinää vasten. Lokin veitsen kärki oli leuallani, joten....en pystynyt liikauttamaan päätäni, jos halusin säilyttää leukani kauniin ulkomuodon.

"Pah, aloittelijan tuuria." Tuhahdin ja tuuppasin jalallani Lokin kauemmaksi minusta.

"Tai sitten sinä olet minun onneni, muru" Loki hymähti.

Öö okei...mitä tuokin tarkoitti?

"Älä luule itsestäsi liikoja, mokomakin leveilijä." Kivahdin ja marssin ulos harjoitussalista - toivoin ettei Loki olisi lähtenyt seuraamaan minua, mutta toisin kävi.

Loki seurasi minua oleskeluhuoneeseen, missä kaikki muutkin Avengersit olivat. Totta kai kaikki loivat meihin kyseenalaisen katseen. Vastasin siihen pudistamalla päätäni ärtyneenä.

"Missäs ajattelit nukkua, Loki?" Tony kysyi - ihan hiukkasen tympääntyneenä -.

Loki virnisti omahyväisesti - mikäkin lokkipelle -. "No...ajattelin nukkua Natashan kanssa, mutta hänelle ei varmaan käy se, joten nukun omassa kartanossani." Loki kertoi.

Ahaa, hänellä on joku vitsin kartano.

Heti, kun Loki oli lähtenyt oleskeluhuoneesta - varmaan meni sinne kartanoonsa -, puuskahdin: "Se ei todellakaan nuku mun vieressä."

"No ei hänen tarvitsekaan, mutta sinun ei tarvitse olla Lokille noin tyly. Hän on ihan mukava." Bella mutisi Peterin sylistä - aivan oikein, sylistä.

"Älä sinä raskaana oleva ämmä puutu minun asioihini." Ärähdin raivostuneena. Kaikki jäivät tuijottamaan minua lasittunein katsein. "Ähm....sori. Ei ollut tarkoitus olla noin töykeä. En tiedä mikä minuun meni." Pahoittelin Bellalle käytöstäni.

"Tuota noin...menen laittamaan iltapalaa" Keksin syyn lähteä pois, kun muut eivät vieläkään sanoneet mitään.

Kokkailin vähän kaikenlaista, jotta saisin ajatukseni muualle muista sekä tietysti siitä idioottimaisesta Lokista. Jätin iltapalan muille odottamaan, kun taas itse söin banaanin muutamalla haukulla. Sen jälkeen päätin painella pehkuihin.

"Natasha, voidaanko me jutella?" Kuulin Steven äänen ovelta - mitä sekin tänne tulee valittamaan?

"Ei." Tokaisin koppavasti ja vedin peiton korviini asti.

"No jutellaan nyt kuitenkin." Steve sanoi huokaisten syvään.

"Hyvä on. Mistä sinä nyt sitten tulit raivoamaan minulle? Minua ei ainakaan kiinnosta kuulla mitään ahdistelijastani." Menetin malttini täysin.

"Ööh...en minä Lokista tullut puhumaan." Steve hymähti ja istui sänkyni reunalle - menisi pois.

"No mistäs sitten herra Captain America haluaa jutella?" Kysyin tuhahtaen.