Always yours - Avengers (fin) ✔️

Onneksi minulla on sinut

Hypätäänpä viimein taas Bellan näkökulmaan.

Istuin sängylläni. En itkenyt, koska en pystynyt siihen enää. Olin itkenyt itseni kuiviin. Ihme kyllä vaatteeni eivät olleet kyyneleistä märät.

Kuva on Pinterestistä

Peter avasi makuuhuoneen oven ja tuli sisään. Hän käveli luokseni ja istahti viereeni. Pojan silmät olivat itkemisestä turvonneet - ehkä.

"S-selviätkö s-sinä?" Kysyin laskiessani käteni poikaystäväni olkapäälle.

"E-ehkä joo" Peterin ääni kuulosti oudolta, kun se oli hysteerinen itkuun sekoitettu puhe.

Kaadoin Peterin sängylleni makaamaan - koska äsken istuimme kuten tiesittekin jo - ja halasin häntä tiukasti. Peter silitti lempeästi mustia hiuksiani.

"Onneksi minulla on sinut" Huokaisin syvään ja suukotin Peterin huulia ties kuinka monta kertaa.

Peter hymyili vaisusti ja veti minut päälleen. Minua kuumotti - sen saatte luvan uskoa. Tunnit kuluivat, emmekä liikahtaneet mihinkään. Tai no, emme olisi liikkuneet, mutta Peterin puhelin soi. Vilkaisin sitä. Ruudulla näkyi nimi Mamabear. En tiennyt kuka hän oli, mutta minua alkoi hymyilyttämään. Peter mulkaisi minua leikkisästi ja meni vastaamaan puhelimeen.

Kuulin puhelusta vain jotain yksittäisiä sanoja esimerkiksi: Sopii, huomenna, kiitos, hei.

Peter palasi takaisin ja heittäytyi halaukseeni. En päättänyt kysellä tuosta "Mamabearista" mitään. Päätin vain hukkua muistoihin.

Minulle tuli mieleen yksi hetki, kun Peterin kiusaajat - aivan varmasti ne niitä oli - kaatoivat maidot Peterin niskaan. Tämä ei kuitenkaan ollut välittänyt siitä, vaan lähti pois ruokalasta. Minä olin juossut hänen luokseen.

"Tarvitsetko paperia? Minulla on laukussani." Kysyin maidosta märältä Peteriltä.

"En kaipaa apujasi, että kiitos vaan" Peter ärähti ja kiihdytti kävelytahtiaan.

"No...entä vaihtovaatteita? Minulla olisi kaapissani poikien vaatteita." Kerroin.

"Ja miksiköhän sinulla on niitä?" Peter naurahti, muttei kovinkaan iloisena ja kihdytti edelleen tahtiaan.

"No anna minun nyt auttaa sinua" Pyysin epätoivoisesti ja uskaltauduin tarraamaan ihastustani kiinni ranteesta.

"Hyvä on sitten..." Peter mutisi.

Hain kaapistani vaatekerran ja samaan aikaan otin sieltä seuraavan tunnin kirjat. Annoin vaatteet Peterille ja sanoin: "Tässä."

Peter kiitti ja lähti vaihtamaan vaatteet poikien vessaan. Vahingossa seurasin häntä sinne asti. Punastuin kovasti, kun tajusin tämän seikan. Peter virnuili minulle rynnätessäni äkkiä ulos vessasta.