Ajat muuttuu

5.Ei se oo ku pari

Ollin nk

Makoilin sängyssä toivoen että katoaisin, mun koko elämä on pilalla Iidan takia. Rakastin Aleksia ja kaikki kyllä tietää sen mutta joudun olla Iidan kanssa, vaikka pääsisinki siitä ämmästä eroon en vois vaa palata itkien Allun luo ja anella sitä ottaa mut takas. Tein sille niin väärin ku jätin sen, luulin Iidan olevan ihana mutta ku aloimme seurustella selvisi millainen tämä todella oli. Jos olisi mahdollista palata ajassa taaksepäin ja muuttaa asioita niin tekisin niin. Hetkeäkään miettimättä palaisin Aleksin luokse jos se vain olisi mahdollista...

Aleksin nk

Istuin huoneeni lattialla itkien, kaikki tunteet mitä olin pitänyt sisälläni purkautuivat taas. En saanut happea ja ajatukset harhailivat terässä, yritin ajatella hyviä asioita mutta päädyin aina terään kun ei niitä hyviä asiota ollut. En voi edes kertoa kellekkään koska kaikki luulevat että olen kunnossa enkä halua heidän ajattelevan muutaa, ei kai nää ongelmat itestään ratkea mun pitää tehä jotain. Nousin ylös ja kävelin hakemaan keittiöstä puukkoa, se oli ainoa terävä asia jonka pienellä viisaus asteellani sain käsiini. Palasin huoneeseeni ja istuin oven eteen jonka jälkeen nostin hihaani, ei se oo ku pari. Katsoin hetken haihtuneita arpiani jonka jälkeen painoin terän kättäni vasten ja vedin, vedin monta viiltoa mutta se ei riittänyt. Olisi pakko päästä syvemmälle. Painoin terän vitun kovaa kättäni vaste ja vedin nopeasti, jälki muuttui valkoiseksi ja hetken päästä verta alkoi valua. Verta vain vuosi ja vuosi tuntui kuin se ei loppuisi ikinä, paniikissa otin jonku pyyhkeen lattialta ja aloin tyrehdyttää veren vuotoa tai ainakin yritin. Alkoi huimata mutta annoin asian olla, tehty mikä tehty. Olisin jatkanut mutta silmäni olivat niin sumeat etten vain pystynyt.

Makoilin lattialla pohtimassa mitä juuri tein, se tuntui niin mukavalta pitkän ajan jälkeen mutta samalla kadutti. Asteikolla nollasta sataan kuinkahan nopeesti jätkät huomaa? Toivottavasti eivät huomaa koska no en halua huolestuttaa heitä tai edes puhu asiasta, olin ihan kunnossa Tai ainakin niin kunnossa etten tarvinnu apua. Pärjään itekki, kyl te tiiätte. Oon ennenki pärjänny ni pärjään nytteki, ainoa eroavaisuus on se ettei ole enään Ollia jolle mennä itkemään kun kaikki menee pieleen ja henki lähtee. Kuoleminen olisi mukavaa, helpottaisi oloani nyt juuri päästä pois. Tuntuu että ei ole muuta keinoa, vittu Aleksi kasaa ittes. Sä jaksat kyllä vielä yhden päivän, oot jaksanu ennenki.

Olin menossa suihkuun mutta jostain syystä olin jäänyt katselemaan itseäni peilistä, olin lihonnut. Näytin kauhealta, paljonkohan painoin? En ollut tehnyt tätä pitkään aikaan mutta nyt vedin taas puntarin esiin, astuin sen päälle ja nähdessäni numeron kyyneleet alkoivat valua silmistäni. Ei ihme ettei Ollu enää halunnu mua jos olin näin lihava, ei kai se ois nii paha jos laihuttaisin pari kiloa? Ku emmä sairastuis uuelleen.... Se ois vaa semmonen hyvä juttu, enhän kuitenkaan haluu olla lihava. Kuka tietää ehkä saisin Ollinkin takaisin jos olisin laihempi, mitä laihempi olisin sitä parempi olisin. Moni muukin olisi ylpeä jos olisin laiha!

Sanat 471

Jätän teijät tämmöseen kohtaa😏