Ajat muuttuu

78. Olli...

Aleksin nk

Heräsin kun joku tuli viereeni, se oli Olli. Häntä oltiin lyöty sen näki naamasta siinä oli haavoja ja mustelmia.

Aleksi: rakas mitä oot tehny?

Olli: hakkasin yhe äijän joka ahsiteli mun rakasta

Aleksi: Olli...

Aleksi: ei sun ois mun takia tarvinnu

Olli: totta vitussa piti, se äijä ois pitäny tappaa

Aleksi: mennään puhistaan nää haavat jooko Olli

Hän nyökkäsi jonka jälkeen nousimme ylös. Kävelimme heidän keittiöön jossa oli haavan puhdistus tarvikkeet. Otin vielä kuvan muistoksi ennekuin kaivoin haavan puuhdistus tarpeet esiin. Hän istui tuolille kun minä aloin putsata tuon haavoja, istuin hajareisin tuon syliin kun se oli niin helpompaa.

Olli: eihän sua ahista?

Aleksi: ei

Putsasin haavoja ja se taisi vähän kirvellä. Saatuani haavat putsattua yhdistin huulemme, Ollilla oli huulessakin haava joten tämä ei välttämättä tuntunjt kovin kivalta. Palasimme tuon huoneeseen ja menimme sängylle istumaan vierekkäin. Laitoin tuon kuvan Ollista jätkien ryhmään.

Jonnet

Aleksi: *kuva*

Niko: Mitä kävi😹

Joonas: Olli mitä vittua?

Joel: Oletan ettei Ale noita tehny

Tommi: Olli????

Aleksi: Oli tarpelus

Niko: Ettei vaa ois Aarnia hakannu?

Aleksi: No vidsii vähö haklas😹

Joonas: Aarni? Miks se?

Joel: Niimpä

Tommi: Kertokaa

Joel: Ale ootko humalas?

Aleksi: Vöhä

Tommi: Ei se oo ny pää asia vaa mitä Aarni teki?

Aleksi: Koskwtreli ja pusdaili mua

Joonas: Petitkö sitä?

Niko: No ei tosiss pettäny

Niko: Aarni ahisteli sitä

Joel: Oikeestikko Aleksi?

Aleksi: Mm

Tommi: Oon tosi pahoillani

Joel: Oikeesti anteeks iha vitusti

Joonas: Aleksi ootko kunnossa?

Aleksi: En mutra Olkin kanssa on hyvö olka.

Katselin Ollin kasvoja, ne näyttivät upeilta. Olin vieläkin humalassa muttei sillä ollut niin väliä. Olli meni makaamaan ja minä menin tuon päälle, annokn hänelle paljon pusuja ympäri naamaa ja sen jälkeen ihailin tuots hymyä. Ei ahdistanut Ollin kosketus enää yhtään, se oli hyvä. Nousin istumaan tuon päälle jonks jälkeen nojasin eteenpäin niin että kasvoni olivat hänen kasvojen kohdalla.

Olli: mistäs yhtäkkiä tämmöinen läheisyys?

Aleksi: ei ahista enää sun kosketus ja nyt tuli sitä ikävä

Poiks vain hymyili, yhdistin huulemme ja suudelma oli hyvin kiihkeä. Happi loppui joten päästin irti, pojan kaula näytti ikävän tyhjältä joten siirsin huuleni siihen ja aloin jättää jälkiä ympäriinsä. Kyllästyttyäni tuon kaulaan palasin huuliin, tässä oli hyvä olla. Painoin pääni tuon paljaalle rintakehälle ja suljin silmäni, hän silitti hiuksiani.

Aleksi: tiiäthän että rakastan sua?

Olli: tiiän, tiiäthän sinäki että mä rakastan sua?

Aleksi: tiiän

Hetken makoilin siinä jonka jälkeen nukahdin.

Sanat 392

Näitä on tullu ny tosi paljo mutku o kerranki jaksamkst kirjottaa ni kirjotan