Ajat muuttuu

24.Älä jätä mua...

Aleksin nk

Istuin sängylläni itkien, lupasin yrittää ja sen teen. En luovuta heti uudelleen, vaikks on raskasta mä pärjään. Mulla on Olli ja Niko ja muut jätkät, ne ei anna mun lähtä enää... Otin puhelimen käteen ja etsin Ollin numeroa, löydettyäni sen soitin tälle ja hän vastasi nopeasti.

Puhelu

Aleksi: Olli...

Olli: Ootko kunnossa?? Mikä hätänä?

Aleksi: Voitko tulla tänne...

Olli: Joo ei hätää mä tuun

Puhelu loppui ja maailma ympärilläni hiljeni. Ei yhden yhtä ääntä vain minä ja ajatukseni, tämä oli yksi pahimmista peloistani. Mikään ei saanut minua pois ajatusteni vallassa jos tilanne oli tälläinen...

Huoneeni ovi avautui minun edelleen itkien sängyllä, se oli Olli. Tuo juoksi luokseni ja puristi kätensä ympärilleni.

Olli: Aleksi

Olli: rakas

Olli: ootko kunnossa?

Olli: mitä tapahtui?

Olli: mikä hätänä?

Aleksi: älä jätä mua...

Olli: en jätä

Olli: ei mitään hätää, oon tässä

Itkin vain tuota vasten, hän kyllä ymmärtää etten ole juttelu tuulella.

Olin rauhottunut mutta Ollin kädet olivat edelleen ympärilläni, en halunnut ikinä lähteä tästä. Tuo silitti selkääni ja istuin tuon sylissä, tämä oli turvallinen paikka.

Olli: Aleksi mikä sul oli?

Aleksi: no emmä tiiä... Ku jotenki vaa... Ahisti liikaa ja pelkäsin että jos en onnistu parantumaan joudun osastolle ni tuli hirvee suoritus paine...

Olli: Aleksi rakas ei mitään hätää, kukaan ei parane hetkessä. Sulla kestää oma aikasi ja riittää kyllä että yrität parhaas, ei tarvi yrittä ees parastaa kunha yrität.

Kyyneleet alkoivat taas virrata silmistäni, Olli oli liian ihana...

Ollin nk

Aleksi alkoi taas itkeä, voi raukka... Pian hän kuitenkin vetäytyi halists ja vain tuijotti minua kyyneleiden valuessa tuon silmistä. Jostain syystä katseeni harhaili tuon huulissa ja hän taisi sen huomata... Hän läheni minua ja yhdisti huulemme, tuon kyyneleistä kosteat ja hiukan suolsiset huulet tuntuivat ihanilta omiani vasten. Haluan olla tässä ikuisesti enkä ikinä haluaisi tämän loppuvan, suudelma muuttui vain kiihkeämmäksi sekuntti sekuntilta eikä asia minua haitannut. Pian pojan huulet siirtyivät kaulalleni ja löysivät herkän kohdan jonks seurauksena aloin huokailla hiljaa, hetken päästä hän irrotti huulensa kaulaltani ja katsoi minus hymyillen. Kaadoin tuon sänkyyn makaamaan ja istuin tuon päälle ja laitoin huuleni tuon kaulalle ja aloin jättää jälkiä hänen huokaillessa nimeäni, tuo ei riittänyt. Laitoin käteni tuon paidan helmaan ja olin nostamassa tuon paitaa pois kun hän esti.

Olli: mikä hätänä? Etkö halua?

Aleksi: eiku haluan mutta mitä jos sua haittaa mun arvet...

Olli: Aleksi rakas mä rakastan sua ja sun arpia, ne on osa sua enkä tuu ikinä arvostelee sun arpia tai kehoa.

Pojan huulille nousi hymy ja tuo otti kätensä omiltani pois, vedin tuon paidan pois ja aloin jättää jälkiä nyt tuon rintakehäänkin. Pian poika työnsi minut pois ja otti vaihteeksi minun paitani pois ja jatkoi siitä minkä jätti kaulallani kesken. Hänen kätensä liikkui uhkaavasti jalkovälini lähettyvillä ja meni ilmeisesti liian lähelleni sillä tunsin meneväni kovaksi... Tunsin miten Aleksi virnisti rintakehääni vasten eli vissiin huomasi, oikein ihanaa... Aleksin huulet liikkuivat rintakehälläni alaspäin ja olivat pian vatsallani ja sitten vastaan tulikin housujeni reunus. Hän katsoi minua kysyvällä ilmeellä ja nyökkäsin, tuo veti housuni pois bokserini mukaan lukien...

Sanat 499

Noni toivottavasti kelpaa. Kertokaa iha kaikkien lukuje kommenteis ideoita jos teillä tulee semmosi mieleen koska mua oikeesti kiinnostaa mitä te haluutte lukea!