Ajat muuttuu

33.Terapiaan?

Aleksin nk

Heräsin siihen kun verhojen väleistä paistoi kirkas auringonvalo suoraan silmiini, olipa mukavaa. Olin ilmeisesti nukkunut aamuun asti vaikkei se nyt aivan ollut tarkoitukseni. Otin puhelimen käteen ja katsoin kelloa, se näytti 7.49. Tänään ei olisi koulua joten ei sillä periaatteessa ollut väliä moneltako heräsin. Nousin ylös ja lähdin alakertaan sillä oli aika vitun nälkä, alakerrassa minua odotti vanhempani. Molemmat pitivät katsettaan tiukasti minussa ja varsinkin arvissani, lopettakaa.

Aleksin äiti: me ilmotettiin sut terapiaan

Aleksi: terapiaan? Mitä vittua mä siellä

Aleksin äiti: no kerrot sun ongelmista ettet ois yksin niiden kanssa

Aleksi: eli laitatte mut puhuu tuntemattomalle ettekä ees kysy multa? Mulls on kyllä kavereitaki

Aleksin isä: no ne kaverit on ollu sulla joka kerralla ku oot yrittäny tappaa ittes

Tuon kuuleminen alkoi heti ahdistaa, en tykkää että siitä puhutaan. Käännyin ympäri ja lähdin kohti yläkertaa, suuntasin vessaan ja lukitsin oven. Eipä vissii syödäkkään ku heti alkaa toi vittumainen käytös. Ehkä suihku helpottaisi oloani? Laitoin suihkun päälle jonka jälkeen riisuin vaatteni ja kävelin sen alle. Kyyneleet valuivat silmistäni ajatellesani isäni sanoja, hän kyllä tiesi asian olevan herkkä aihe minulle ja etten halunnut kenenkään sanovan sitä kuulleni ääneen varsinkaan noin suoraan. Turha alkaa inisemää että itehän sitä yritin ku ei se oikeuta ketään puhumaan siitä jos ei musta itestä tunnu siltä et haluidin asiasta puhua. Luuleeko porukka oikeest et se on joku ylpeyden aihe josta haluan kaikkien tietävän? No ootte vääräs haluisin poistaa kaikki ne kerrat ku oon sitä yrittänyt, mun mielestä oisin ansainnu jo se mitä haluan eli kuolla mutta oon aina selvinny ehkä sille löytyy syy tulevaisuudessa. Katsoin arpiani käsissä, teki mieli tehdä lisää mutten saanut käsiini yhtään mitään terävää tässä talossa. En tiedä kumpi oikeasti oli pahempi kotini vai osasto, kotona saan ainakin nähdä kavereita mutta muuten täällä on kauheampaa kuin osastolla. Siellä sain sentään hetksn rauhss eikä joku ollut koko ajan oveni takana, siellä pidettiin meidän nähtävillä jopa teräviä esineitä kun taad kotona kaikki on lukkojen takana. Vanhempani luulevat että kun he lukitsevat alkoholit ja lääkkeet se estää minua vetämästä niitä, he ovat väärässä. Saan alkoholia milloin vain kuten myös lääkkeitä, saan kaiken mitä haluan jos haluan.

Sanat 353

Ohno