Ollin nk
Aleksi makasi vieressäni sängyllä, hän oli heikossa kunnossa ja tuskin pysyi hereillä. Katselin häntä säälien, tuntui niin helvetin pahalta etten oikeasti voinut tehdä mitään. Tahdoin rakkaaleni vain hyvää ja toivon eniten koko maailmassa että asiat järjestyisitvät ja hän olisi onnelinen, voi olla että se jää vaan haaveeksi mutta haluan uskoa parasta. Aleksi avasi silmänsä ja hymyili minulle, hänen silmät olivat niin kauniit. Hetken hänen silmiä ihailtua älysin kuinka punaiset ne olivat, en usko että tämä oli itkemisestä tai alkoholista tää oli jotain muuta.
Olli: rakas mitä oot vetäny?
Aleksi: viinaa
Olli: entä jotai muuta?
Aleksi: esim?
Olli: jotain alkoholia vahvempaa?
Poika hetken tuijotti hiljaa, näin kuinka tuon silmät täyttyivät kyynelistä ja pian hän nyökkäsi. Päässäni oli monta tunnetta, olin vihainen olin pettynyt olin surullinen mutta kaikista eniten olin huolissaan. En todellakaan halua että hän tukahduttaa pahan olonsa huumeisiin, alkoholi ja nikotiini ovat jo ihan tarpeeksi pahoja mutta Aleksille mikään ei riitä.
Aleksin nk
Katselin Ollia itkien, hän ei sanonut mitään. Halusin kadota ja kuolla en halunnut enää olla minä.
Aleksi: anna anteeks
Aleksi: mä rakastan sua
Olli vain hymyili ja antoi minulle pienen pusun.
Olli: mäki rakastan sua
Pistin pääni tuon rintakehälle jonka jälkeen ilmeisesti nukahdin tai no sammuin.
Time skip muutama päivä
Makoilin huoneessani silmät suljettuna ja halusin vain kaiken pahan pois, halusin itseni pois. En oikeesti jaksais enää hetkeäkään elossa, en halua elää enkä muista millon olisin viimeksi halunnut. Kaikki oli turhan rankkaa eikä kukaan enää voinut auttaa mua, vaikka saisin jotain ammattiapua en usko sen auttavan. Oon lähinnä valehellu kaikille et oisin kunnos mut kyl ne ehkä osaa arvata totuuden, oisko se niin paha jättää kaikki taakse ja kuolla? Itkin enemmän kuin koskaan aiemmin, toivoin vain etten joutuisi kestämään enää yhtäkään päivää. Olin sammuttanut puhelimen, halusin olls yksin vaikka tiesin sen olevan huonoksi. Enhän minä muutenkaan ystävilleni kertoisi olostani, en halua vaivata. Eikö olisi helpompi päästää mut pois, se ois kaikille parempi. En halunnut enää jatkaa, olisi parempi jos kuolisin.
Ollin nk
Olin huolissani Aleksista, hänestä ei ole kuulunut tunteihin ja puhelin on suljettu. Pelkään että jotain on sattunut, pelkään että hän antaa väärien ajatusten ottaa vallan. Pelkään päivästä toiseen että menetän hänet, tiedän että hänellä on rankkaa ja tiedän kuinks paljon hän haluaa pois mutta en vain voi antaa hänen mennä. Olen valmis tekemään mitä vaan tuon pojan eteen ja antamaan hänelle kaiken mitä ikinä hän haluaakaan mutta en ikinä anna hänen mennä, jos hän kuolee olen epäonnistunut. En saisi syyttää itseäni jostain mikä on hänen päätöksensä mutta kyllähän minä varmasti pystyn estämään ja vaikuttamaan asiaan jotenkin. Nousin ylös paniikissa ja lähdin kohti Aleksin taloa, toivom ettei ole liiam myöhäistä.
Sanat 438
Sori taas tauost🙏
YOU ARE READING
Ajat muuttuu
RandomTää on kakkos osa tuohon mitä käteen jää? tarinaa. Tässä kerrotaan jätkien ysiluokasta/lukio ajoista. En oo edelleenkää oppinu kirjoittamaan eli samaa paskaa ku viime tarina oli, muistakaa lukee eka osa ennen tätä. !TW! -Itsetuhoisuus- -Itsetuhoiset...