Ajat muuttuu

53. Älä kerro

Aleksin nk

Niko istui viereeni ja veti minut haliin, kuulin hänen alkavan itkeä. Tunsin kylmän vessan seinän takanani selvemmin Nikon romahtaessa täysin syliini työntäen minua seinää vasten, onko tämä syyni? Rikoinko hänet noin?

Aleksi: Niko

Aleksi: ootko kunnossa

Niko: Aleksi oot sekasi

Niko: mennäänkö nyt vaa nukkumaan?

Aleksi: ootko kun-

Niko: shh puhutaan sitte ku et oo noi kännissä, saat kertoa mulle kaiken mitä muistat hetiku heräät

En yrittänyt sanoa vastaan, olin liian sekaisin. Niko nousi ylös ja pyyhki kyyneleet kuin mitään ei olisi tapahtunut jonka jälkeen repi minutkin pystyyn, en omin avuin pysynyt pystyssä joten Niko joutui pitämään minusta kiinni. Pääsimme viimein huoneeseeni ja tuon asetti minut sängylle makaamaan. Hän tuli viereeni ja alkoi nukkua, kadutti kaikki mitä olin tehnyt. Hänen ei olisi pitänyt saada tietää mitä tein, olisin pärjännyt itsekin. Silmäni eivät pysyneet auki joten nukahdin hyvin nopeasti.

Nikon nk

Heräsin tuntiessani jonkun pyörähtävän ylitseni ja sen jälkeen kuulin askeleet jotka menivät kohti vessaa, ei ollut vaikea arvata kuka oli kyseessä. Otin puhelimeni käteen ja katsoin kelloa, vittu kolme iltapäivällä. Pian Aleksi palasi huoneeseen ja istui viereeni, en usko hänen muistavan mitään mutta sovimme että puhumme tästä nyt.

Aleksi: Niko... mitä tapahtu?

Niko: no siis mä en iha tarkallee tiiä

Niko: kerro kaikki mitä ite muistat viime illalt

Aleksi: no oltiin pihalla ja sitte tulin kotii ja join lisää mut siihe mun muisti katkee

Niko: no sä soitit mulle itkien et mun pitää tulla tänne ja ku tulin olit lattial sammuneen käsi veres

Aleksi katsoi mua aivan vitun järkyttyneenä, se ei tainnu muistaa.

Niko: sitte puhistettiin sun haavat ja mentii nukkumaa

Aleksi: anteeks

Niko: ei sun tarvi pyytää anteeks mut muistatko yhtää miks teit sen?

Aleksin nk

Koitin muistella mutten saanut päähäni mitään, kaiken jälkeen viiltelin? En ois uskonu et tekisin niin enää vitu ikinä mutta näköjää tein. Oisin voinu kuitenki jättää Nikon pois asiasta ja nii, se ojs kaikille parempi.

Niko: Aleksi?

Aleksi: älä kerro

Niko: kelle?

Aleksi: kellekkään, kukaan ei saa tietää

Niko: Alek-

Aleksi: lupaa ettet kerro

Niko: en kerro

Halasin tuota, en halunnut itkeä joten pidättelin kyyneliä vaikka se olikin vaikeaa.

Niko oli lähtenyt ja olin yksin, en ollut vielä nähnyt viiltojani enkä tiennyt yhtään kuinka syviä ne olivat. Nostin hihaani ja järkytyin aika pahasti, jokainen viilloista oli hyvin syvän näköinen. Näillä kestää ikuisuus parantua en tiiä miten voin peitellä mun kättä niin kauan, kyllä joku älyää etten pidä t-paitoja enkä ui. Ei mun kaverit oo nii tyhmiä tai sit ne tuntee mut liian hyvin.

Sanat 414

Emmä tiiä tää o helvetin sekava, yritän saaha ens luvusta selkeemmän xd