Ajat muuttuu

19.Ja Olli...

Aleksin nk

Istuin huoneessani kädet verillä, en enää edes yritä uskotella että jaksaisin vielä päivän. En selvästikään jaksa, kaikki huomaavat sen. Minun pitäisi olla koulussa mutten saanut tänään aikaiseksi raahattua itseäni sinne, eilen suutelin Ollia koulun vessassa... Ja tänään tapan itseni omassa huoneessa, kuulostaa kivalta. Pitäisi kirjoittaa kirjeet kaikille ennenkuin pystyin lähtä, olisi väärin lähtä kertomatta syytä vai? Aloitin vaikkapa Nikon kirjeestä.

"Niko rakas jos luet tätä oon poissa tai vähintään sairaalassa, en oo ennen onnistunut mutta ehkä tällä kertaa ois onni matkassa:) Oot koulussa kun kirjoitan tätä joten et tuu ja pelasta mua niinku yleensä teet ja hyvä niin. Oon pahoillani että lähden tällä tavoin mutta sun pitää ymmärtää etten enää kestänyt. Mun syömishäiriö vissiin tuli takasi tai jotain siks että mulle sanottiin joka päivä siitä kuinka lihava oon, halusin että Olli rakastais mua ja aattelin et se tapahtuu jos oisin laihempi. En halua että syytät itseäs mistään mitä mulle nyt sattuu koska mikään ei oo sun syytä, mulla ei vaan ollut yhtäkään syytä enää jatkaa ja toivon että ymmärrät. Rakastan sua ja pysyn sun vierellä vaikka oisin pois maan päältä ja toivon sun muistavan sen, synkkinä hetkinä oon sun vierellä. Pidä huolta ittestäs äläkä jää kaipaamaan mua lupaa se.
Rakkaudella Aleksi<3"

Kyyneleet valuivat silmistäni, Niko rakas...

Olin kirjoittanut kaikille kirjeet ja ennän jäljellä olisi yksi henkilö... Voitte varmaan jo arvata kenet jätin viimeiseksi, Ollin. Tämä kirje tulisi sattumaan minua ja sen saajaa kaikista eniten.

"Olli rakas jos on huono hetki älä lue tätä koska tää tulee sattumaan, voin sanoa sen vaikka oisinki poissa. Oon pahoillani että joudun jättämään sut tällä tavoin kun asiat alkoi juuri sujumaan meidän välillä niinkuin niiden kuuluikin. Luotan että tuut löytämään jonku paremman joka osaa kohdella sua paremmin ku mä ikinä pystyin ja paremmin ku Iida pystyi, olit mulle aina se oikea ja mä tiesin sen. Ehkä seuraavassa elämässä me taas löydetään toisemme ja rakastumme jonks jälkeen saamme sen onnelisin lopun mikä me ansaittiin. Tällä kertaa tämä yritys toivottavasti onnistuu mutta kuka tietää ehkä me saamme meidän onnelisen lopun jo tässä elämässä:) Rakastan sua ikuisesti enkä ikinä meidän eronkaan jälkeen lopettanut nyt vain oli mun aikani lähtä ja oon pahoillani siitä... Haluan että jatkat elämääsi normaalisti etkä jää kaipaamaan mua, haluan että elät onnelista elämää vaikka mä oonki poissa. Poissa maan päältä mutta aina sun sydämmessä<3 Lupaa pitää huoli ittestäs ja vahtia ettet joudu huonoon kuntoon. Hanki apua jos siltä tuntuu sillä mä en sitä osannut tehdä ja tähän me nyt päädyttiin. Toit aina iloa mun päiviin enkä haluis jättää sua tällä tavoin mut juuri nyt tää tuntui oikealta ja Olli mä tiiän että mä loistan kuin hämärä.
Rakkaudella sun Aleksi<3"

Nyt tein jo itku kuolemaan, vein kaikki kirjeet keittiön pöydälle ja salaa toivon että vanhempani tulevat ajoissa kotiin ja löytävät nämä kun on vielä mahdollisuus pelastaa mut. Kävelin takaisin huoneeseeni jossa otin lääke purkin käteen, joojoo sori sori taas sama tapa mutta emmä nyt viitti ranteitakaa viiltää... Lääkkeitä oli enemmän kuin viime kerralla joten jospa tämä tällä kertaa toimisi. Kaadoin lääkkeet kädelleni jonka jälkeen kaadoin ne suuhuni ja vedin viinan kanssa alas juuri kuin viimekerralla. Käytin viimeiset minuuttini siihen että haaveilin Ollista ja olin ylpeä siitä että hän oli viimeinen aatteeni. Tunsin taas tuon saman tunteen, oksensin pariin otteeseen lattialle jonka jälkeen päässäni sumeni. Tunsin vielä kuinka kaaduin maahan jonka jälkeen pää pimeni täysin.

Aleksin äitin nk

Tulin töistä kotiin ja kävelin keittiöön, pöydällä oli uhkaavasti seitsemän kirjettä... Aleksi mitä olet tehnyt? Otin oman kirjeeni käteen ja luin sen nopeasti läpi, kyynelten virratessa silmistäni juoksin rakkaan poikani huoneeseen. Näin hänet lattialla makaamassa lääkepurkki vieressäni, Aleksi ei... Otin puhelimen käteen ja soitin hätänumeroon, selitin heille tilanteen ja he sanoivat että ambulanssi tulisi tänne pian.

Kuulin sireenit jotka lähestyivät joten ryntäsin pihalle ottamaan heidät vastaan, he tulivat luokseni ja saatoin heidät Aleksin huoneeseen. He veivät jälleen kerran Aleksin pois... Olisin päässyt mukaan mutta päätin toimittaa nuo kirjeet ensin. Lähdin taas yksi kerrallaan ajelemaan poikien taloja läpi ja tiputin heidän postilsatikoihin Aleksin kirjeet.

Sanat 662

Itken sisäisesti...