Ajat muuttuu

96. En haluu enää satuttaa sitä

Aleksin nk

Olin juuri tullut Joonakselta kotiin ja makasin sängyssäni. Mietin asioita tai no oikeestaan mietin Ollia, mietin miksen voinut olla hänelle parempi. En haluu enää satuttaa sitä, paras tapa olisi varmaan kuolla mutta se sattuisi eniten.
Kaikki tuntui vaikealta tai no kaikki oli vaikeaa, päässä liikaa pahaa ei mitään hyvää ei oo pitkään aikaan ollukkaa en vaa tiiä kauanko jaksan tätä. Ois mulle parhaaks päästä pois mut muihin se sattuis enkä haluu et muihin sattuu mun takia, oon aiheuttanu niille jo liikaa pahaa. Mun pelkkä olemassa olo on jo liikaa vaivaa niille mut jos lähtisin ni seki sattuis, vittu tää on vaikeeta en tiiä mitä tehä. Paras vaihtoehto on varmaan esittää että kaikki on kunnossa  ja vaikuttaa siltä että oon parantunu eihän se totta oo muttei aina tarvi olla rehellinen. Väsytti ihan vitusti ja vaikka yritin en saanut silmiäni pysymään auki joten annoin itseni nukahtaa.

Ollin nk

Olin kävelemässä kohti Aleksin taloa, tuo ei taaskaan vastannut joten päätin vain mennä. Toivon että hän vain nukkuu eikä ole tehnyt mitään sen pahempaa, pelotti joka ikinen hetki kun hän ei vastannut. En voi ikinä tietää milloin hän päättää lähtä täältä, en kerro hänelle pelkääväni koska Ale on jo valmiiksi huolissaan siitä että vaivaa muita. Ei hän ole ikinä vaivaksi vaikka niin luuleekin, haluaisin vain että Aleksi ymmärtäisi sen. Haluun et Allu tajuaa et se voi aina puhua mulle ja oon aina täällä sitä varten, sen ei tarvi valehella mulle. Olin Alen ovella ja painoin ovikelloa, meni hetki jonka jälkeen tuom isä avasi oven ja päästi minut sisään. Kävelin portaat ylös ja menin tuon huoneeseen, hän nukkui sängyssään. En kestä miten suloiselta hän näyttää nukkuessaan, otin tuosta pari kuvaa jonka jälkeen hyppäsin tuon päälle. Tämä oli kosto kaikista kerroista kun häm oli herättänyt minut, Aleksi oli hyvä herättää koska hän ei suuttunut. Hän ei suutu melkeen ikinä en ymmärrä miten ihminem voi olla niin rauhallinen.

Aleksin nk

Heräsin kun Olli hyppäsi päälleni, annoin tuolle pienen pusun ja jatkoin nukkumista tai ainakin yritin ei tuo Olli antanut.

Olli: Aleksiii älä nuku

Aleksi: miksi

Olli: mul on ikävä

Aleksi: no enkö silti saa nukkua

Olli: et

Olli yhdisti huulemme ja irtautui vasta kun happi loppui, hän oli niin ihana.

Sanat 367

4.