Ajat muuttuu

60. Olli oot mulkku

Aleksin nk

Katselin kaulaani peilistä se oli aivan täynnä jälkiä, onneksi on loma mutta pian menen uuteen kouluun ja tämä ei anna hyvää ensivaikutelmaa. Käännyin katsomaan Ollia, hän näytti hyvin viattomalta mutta sitä ei todellakaan ollut.

Aleksi: Olli oot mulkku

Olli: mäki rakastan sua

Tuosta tuli väkisinkin hymy huulille joten menin takaisin makaamaan tämän viereen. Tahdoin viettää hänen kanssaan paljon aikaa ennen lähtöä vaikka hän olikin saanut kaulani violetiksi. Annoin hänelle kaiken anteeksi koska hän oli niin ihana, välillä se on huonoksi mutta en olisi tässä enää ilman Ollia. Nostin päätäni hänen rintakehältään ja katselin häntä, hyvin suloinen näky. Hän katsoi hieman kysyvästi minun vain hymyilessä, pian yhdistin huulemme ja menin tämän syliin. Kaipa se kosto voi tapahtua nyt heti? Pian siirryin tämän kaulalle ja jätin jälkiä ympäriinsä.

Ollin nk

Aleksi oli juuri jättänyt kaulani rauhaan ja nyt meni tyytyväisenä päälleni makaamaan, hän tuntui kevyemmältä mitä muutama viikko sitten. Huoli heräsi heti, taasko hän näännyttää itseään?

Olli: Aleksi syötkö kunnolla

Aleksi: juu

Olli: ootko alottanu laihuttamisen taas?

Aleksi vain pudisti päätään, en uskonut ja olin hyvin huolissani.

Aleksi: Olli emmä tee sitä tarkotuksel

Olli: mitä?

Aleksi: en vaa enää tunne nälän tunnetta enkä jaksa muutenkaa syyä kaikki tuntuu nii rankalta

Olli: rakas...

Olli: ootko varma et voit lähtä Helsinkii tos kunnos?

Aleksi: oon

Olli: mul alkaa koulut pari viikkoa sua myöhemmi ni haluutko et tuun sun kaa sinne Helsinkii hetkeks?

Aleksi: tekistkö oikeesgi sen?

Olli: mitä vaa sun eteen

Poika kääntyi katsomaan minua hymyillen, oli ihana nähdä hänet onnelisena. Oikeastaan mikään ei ollut yhtä ihana näky, kaiken paskan jälkeen mitä hän on kokenut hän silti osaa olla niin iloinen. On vaikea ajatella että olisin voinut menettää hänet moneen kertaan vain koska en osamnjt olla tarpeeksi tukena, en saisi syyttää itseänk mutta teen sitä silti aina välillä. Syytän itseäni eniten siitä kun jätin hänet ja hän tuhosi kätensä aivan täysin, sattuu nähdä ne arvet ja tietää että on syy miksi ne on tehty. Tietenki Aleksii sattuu asia enemmän mutta en ikinä olisi halunnut hänen tekevän mitään sellaista minun takiani.

Sanat 340

Anteeks ku ei tullu pariin päivää olin kaveril enkä siel kerinny kirjottaa