15.Anteeks

152 5 4
                                    

Aleksin nk

Heräsin jonku vierestä, olin Ollin huoneessa ja Ollin vieressä. Mitähän oli tapahtunut, muistin kyllä jotain tai no aika paljonkin siitä miten suutelimme ja niih... Toivoin että Ollikin olisi ollut humalassa eikä muistaisi asiaa mutta se taitaa vain jäädä haaveeksi. yritin varoen nousta ylös ettei Olli heräisi oli meinaa viutmoinen tarve oksentaa, juoksin vessaan ja istuin lattialle pöntön eteen. Tämähän oli aina todella mukava herätä hirveessä darrassa varsinki jonku toisen talossa. Tunsin pian jonku sillitävän selkääni ja oletin sekä toivoin sen olevan Olli, kun olin saanut oksennettua pyyhin suuni paperiin ja vedin vessan. Olli ojensi minulle lasin vettä sekä särkylääkkeen, vedin ne enemmän kuin mielelläni sillä päätäni särki enemmän kuin koskaan. Toivoisin ettei hän ottaisi viime yötä puheeksi sillä en itsekkään ole aivan varma mitä oli tapahtunut, en tiedä mikä minuun meni en vain osannut hallita itseäni ja toivoin ettei Olli nyt vihaisi minua.

Olli: tota Aleksi...

Aleksi: niin?

Olli: tota se viimeöinen...

Aleksi: anteeks, entiiä mikä muhun meni anteeks jos mä-

Olli: shhh Aleksi ei mua haittaa, mulla ainaki oli mukavaa

Tuon kuuleminen toi hymyn huulilleni, luulin että hän olisi vihainen.

Olli: mitä sä aattelet siitä?

Aleksi: no siis oli mul mukavaa ja oli ollu ikävä sitä tunnetta ku sai olla nii lähellä sua

Voi ei miksi sanoin Olli varmasti pitäö minua nyt outona ja tyhmänä...

Olli: samoin

Aleksi: ootko varma? Enhän mä tehny mitään mistä et tykänny? Mitää mikä ahistais sua?

Olli: jos en ois halunnu sitä oisin estäny sua

Tuon sanottua poika veti minut haliin, en tiennyt mitä tämä oli mutta olin maailman onnelisin tällä hetkellä. Jos poika vain kysyisi olisin vaikks heti valmis suhteeseen.

Time skip muutama pöivä

Istuin huoneeni lattialla enkä saanut happea, maailma romahti päälleni tuntuo että kuolisin en ole varma kestänkö enään. En ole edes varma mikä on näin kamalaa mutta tänään koulussa tuntui ettö kaikki vain tuijottivat ja kuiskivat minun mennesäni ohi. Iidan kavereilta sain halveksuvia ja jopa vihaisia katseita, niillä on jotai päässä vialla joa pitävät siitä tytöstä. Ahdisti aivan hirveästi kaikki. Ahdisti painoni ahdisti koulu ahdisti Olli... Tiesin vain yhden keinon helpottaa tätä, tiedän ettei se ole viisasta mutta se auttaa. Hain terän ja istahdin sängylleni, nostin lahkeeni ja viilsin molempiin nilkkoihin monta syväö viiltoa. Olo helpotti mutta ahdistus painostani ei kyllä hävinnyt... Tiesin kyllä siihenkin keinon, kävelin vessasn veren valuessa nilkoistani. Kumarruin pöntön eteen ja työnsin sormeni kurkkuun, pian oksennus tuli ulos. Oloni oli heti parempi tai no ei oikeastaan huimasi iha vitusti ja pää oli kipeä mutta ainakin ahdistus oli ohi vai? Sehän on tärkein?

Sanat 420

Tää on iha huono luku enkä ollenksa tykkää

Ajat muuttuuWhere stories live. Discover now