Ajat muuttuu

70. Olli rakas

Aleksin nk

Heräsin kun kuulin itkua, toki heräsin myös tähän kauheaan oloon. Nostin katseeni Olliin ja näin hänen itkevän.

Aleksi: mikä hätänä rakas?

Olli: anteeks

Olli: oin niin pahoillani

Aleksi: mistä?

Olli: teit nää viillot mun takia

Olli: oon kauhee

Aleksi: Olli rakas ne on jo tosi vanhoja eikä ne ollu sun takia

Olli: kyllä ne Aleksi oli

Aleksi: ehkä mutta ei sillä oo enää mitää väliä

Aleksi: älä rakas itke sen takia

Hän vain itki ja kääri kätensä ympärilleni, voi raukka. Ei häntä vois syyttää ainoa jota niistä arvisga voi syyttä on minä.

Olli: miks sulla on nuuskaa

Mitä? mistä hän tietää?

Aleksi: mitenniin?

Olli: sun taskusta tippu eile kiekko

Ei saatana

Aleksi: emmätiiä halusin vaa testaa

Olli: mun pitää kertoa sun vanhemille

Aleksi: nuuskasta? mitä vittua

Olli: ei vaa sun ranteesta

Aleksi: et voi

Olli: mjn on pakko

Olli: oot vaaraks itteles

Aleksi: ei se muutu miksikää vaikka kerrotki

Olli: ei sua voi päästää lähtemään tossa kunnossa

Katsoin Ollia vain hiljaa, olihan hän oikeassa mutta ei hän voi kertoa heille. Yks kaks olen taas osastolla enkä pääse toteuttamaan unelmaani, sitäkö Olli haluaa? Enkö ole kärsinyt jo tarpeeksi? Pitääkö tämäkin viedä minulta pois?

Makasin sängyssäni, aikookohan hän oikeasti kertoa vanhemmilleni? Ajatus itketti ja ahdisti, tuntui oudolta pelätä näin paljon. Ahdistuksen kohoamisen vuoksi laitoin taas nuuskaa ylähuuleen, se helpotti oloani. Arvaa mikä muu auttais? Alkoholi. En ole enää varma kauanko lähtööni on mutta ei siihen todellakaan ole kauaa, haittaisiko se siis juoda? Eipä kukaan mua nyttenkää kaipaa ni mikä mua estäs juomasta. Kyyneleet täyttivät silmäni, olen aivan helvetin hyödytön ja kaikille vain vaivakis. Ehkä tänään pärjäisin ilman Ollia tai ketään kotiin, en olisi ainakaa nii paljo vaivaksi. Ahdisti kun en osannut olla juomatta, olen sanonut tämän monta kertaa aiemmin mutga nyt vannon tämä on viimeinen ryyppy reissuni ennen lähtöä jos nyt edes pääsen lähtemään. Se riippuu täysin Ollista ja siitä aikooko hän kertoa vanhemmilleni.

Sanat 316

Oompas kirjottanu reippaasti