Aleksin nk
Istuin sängyllä nojaten käsiini ja itkin, happi ei kulkenut kunnolla ja oloni oli heikko. Ajatukseni tuhosivat minua sisältäpäin vaikka yritin sulkea ne pois, jos totta puhutaan tämä on varmaan pahempaa ja kivuliaampaa kuin fyysinen kipu. Pelkäsin itseäni ja ajatuksiani enemmän kuin mitään, ajatusmaailmassani oli jotain vialla. Ihansama miten kovasti yritän ajatukseni päätyvät aina tappamaan minut, en pärjää yksin... Toivon etteivät vanhempani tekisi juuri nyt heidän perinteistä tarkistustaan sillä tämä tilanne olisi vaikea selittää heille. Kuulin huoneeni oven avautuvan ja käänsin katseeni sinne, se ei kuitenkaan ollut vanhempani vaan Olli... Poika katsoi hetken hyvin huolestuneena jonka jälkeen hän tuli viereeni, hän veti minut haliin ja alkoi silittää selkääni.
Olli: Aleksi mikä hätänä?
Aleksi: mitä teet täällä?
Olli: en jaksanu olls kotona muttet vastannu viesteihin ni aattelin vaa tulla mut mikä hätänä?
Aleksi: en halua elää
Olli: Aleksi...
Olli: miks et?
Aleksi: sä jätät mut
Olli: häh miks??
Aleksi: lähen syksyl Helsinkiin opiskelee...
Olli: Aleksi...
Olli: sä et tapa itteäs ja me puhutaan tästä vasta myöhemmin, vielä ei oo mitään kiirettä. Sovitaanks nii?
Aleksi: joo
Olli: Aleksi ei oo mitään hätää sun ei tarvi tehä itteles mitään vaan voit puhua huomaatko et se on paljon helpompaa, vaikka se tuntuu vaikeelta eka avata suu ni sitku sen tekee ni huomas et se oli parempi idea ku se et tekis ittellee jotai
Aleksi: niinkai
Olli rakas mikään ei oo yhtä helppoa ku ottaa terä ja viiltää...
Ollin nk
Aleksi lähtee...? Tää paikka tulee olee tyhjä ilma sitä, ei mikää tunnu miltää ilman Aleksia. En kyllä todellakaan aijo puhua tästä vielä, se vain sattuu enemmän molempia tietää mihin tämä johtaa... Eihän siellä kukaan huolehdi pojasta ja vahdi ettei hän tee itselleen mitään tai vahdi että hän syö, ehkä lähden hänen mukaan tai laitan jonku stalkkaamaan sitä. Mainio idea Olli eihän oi muita tapoja vahtia että sun rakas on kunnossa ku laittaa joku tarkkailemaa sitä. Me kaikki muut mennää samaan paikkaa opiskelee ni miksei Alluki vois. Eihä kellää meillä tuu olee helppoa päästää Aleksia pois, siitä on tullu tärkee meille kaikille ja se on aina nii iso tuki. Ihansama mikä ongelma ni Aleksi osaa auttaa, siitä tulis hyvä terapeutti tai joku sille alalle kuuluva mut eka sen pitää saada ittensä kuntoon. Mietin vaa tätä meijän suhdetta, sen loppu ei välttämättä oo onnelinen ku Aleksi lähtee. Voihan kauko suhetta yrittää mutta emmä jotenki usko että pystyttäis siihen, ainakaan minä. Tarviin liikas läheisyyttä mun kumppanilts ja jos se on Helsingis en ehkä saa sitä... Kyllähän me tietysti vielä nähään vaikka se lähteeki mutta sattuu päästää se menemään.
Sanat 423
Oleksi sentää
YOU ARE READING
Ajat muuttuu
RandomTää on kakkos osa tuohon mitä käteen jää? tarinaa. Tässä kerrotaan jätkien ysiluokasta/lukio ajoista. En oo edelleenkää oppinu kirjoittamaan eli samaa paskaa ku viime tarina oli, muistakaa lukee eka osa ennen tätä. !TW! -Itsetuhoisuus- -Itsetuhoiset...