Ajat muuttuu

91. En oo koskaan voinu paremmin

Aleksin nk

Kaikki oli pakattu ja jätkät oli lähteny, kaikki muut paitsi Olli. Hän aikoi olla siinä lähtöön asti. Käteni olivst käärittynä tuon niskan ympärille js hänen omat olivat ala selälläni, tuijotin tuon upeita silmiä. Kuulin alakerrasta vanhempieni huutavan että pitäisi lähtä, en halunnut mennä. Yhdistin huulemme enkä irrottanut huuliani ennekuim happi alkoi loppua, laitoin huuleni tuon kaulalle ja jätin siihen muutaman jäljen ettei Olli vain unohtaisi minua. Katselin tuota vielä hetkem hymyillen jonka jälkeen käärin käteni tuon ympärille, tulee häntä ikävä.

Aleksi: Olli mä rakastan sua

Olli: mäki rakastan sua eniten koko maailmassa

Hän antoi minulle vielä pienen pusun ennenkuin lähdimme alakertaan.

Time skip 5 päivää

Istuin huoneessa jonku naisen kanssa, tämä keskustelu määrittäisi pääsenkö pois vai joudunko jäämään. Olin koko aikani osastolla ollut vain iloinen tai no olen esittänyt iloista. Naisen nimi oli Heli ja hänelle pitäisi kertoa mitä päässäni liikkuu, pitäisi siis kertoa pelkkiä valheita.

Heli: kuinkas sä oot voinu?

Aleksi: en oo koskaan voinu paremmin

Heli: miten yhtäkkiä tuntuu niin hyvältä?

Aleksi: sen jälkeen ku heräsin itsemurha yrityksen jälkeen älysin että enhän mä haluakkaan kuolla vaan elosss on parempi, vaikka onki rankkaa elossa on aina parempi ku kuolleena. Oon monelle tärkee enkä halua että niitä sattuu mun takia, mulls on ympärillä ihmisiä jotka välittää ja ne auttaa mut vaikeiden aikojen läpi

Heli: on mahtava kuulla että näät elämän tuolla tavoin nykyään ja toivotaan että se myös pysyy

Nyökkäsin vain, lähes kaikki sanomani oli valetta. En omista minkäänlaista elämänhalua enkä tule vielä pitkään aikaan omistamaan, ehkä vielä joskus mutten usko selviäväni niin pitkälle.

Istuin huoneessani ja mietin milloin saan tietää pääsenkö pois, olihan se jo aika varmaa että pääsen. Eivät he pidä täällä ketään joka ei selvästikkään tarvitse apua vaan löytävät tilalle jonkun joks tätä tarvitsee enemmän. Toki minäkin tarvitsin en vain myönnä sitä, olen aivan tarpeeksi kunnossa. Ainakin voin uskotella itselleni ja kaikille muille niin, todennäköisesti kum palaan kotiin painoni alkaa taas pudota, itsetuhoisuus jatkuu ja mielenterveyteni menee vielä astetta huonommaksi. Kaipasin Ollia ihan liikaa, onneksi pääsen pian hänen luokseen.

Sanat 336

9.