Ajat muuttuu

47.Eiks toi oo...

Ollin nk

Saavuimme Aleksin kanssa kaupalle jonne varmasti oli pidempi matka mitö hän väitti, kävelimme juoma hyllylle ja sitten alkoikin vaikein osuus nimittäin valitseminen. Aleksille tämä oli helppo ja nopea homma mutta minulla kesti aina ikuisuus, moni aina valitti minulle mutta Aleksi aina odotti kiltisti ja ymmärsi. Porko oli pahin sillä hänellä ei sitten ole ollenkaa kärsivällisyyttä, kaiken pitäisi tapahtua heti ja jos ei tapahdu se on hänelle maailman loppu. Lopulta sain valittua mitä otan ja lähdimme kohti kassaa, Aleksi ei kysellyt mitään vaan otti juomani kädestäni jonka jälkeen hän maksoi. Hänellä on ilmeisesti mennyt moti meidän joka kertaiseen väittelyyn sittä kumpi maksaa ja no olihan tuo ehkä helpompaa. Kävelimme kaupasta ulos ja kiitin Allua juomasta, tuo vain hymyili. Hänen hymynsä oli ihana mutta pian se katosi hänen huuliltaan.

Aleksi: eiks toi oo Iida?

Käänsin katseeni Aleksin osoittamaan suuntaan ja hänhän se oli, paniikki valtasi kehoni automaattisesti. Kehoni eikä mieleni kyennyt näkemään häntä vieläkään, joka kerta tapahtui tämä sama.

Aleksi: Olli ei hätää lähetään pois

Poika otti minua kädestäni kiinni ja lähdimme jo kävelemään toiseen suuntaan kunnes tunsin käden olallani joka käänsi minut ympäri. Siinä hän seisoi, halusin kuolla ja kadota sillä sekunnilla.

Aleksi: mitä vittua haluat?

Iida: no katella Ollia

Aleksi: no se ei halua sua joten voitko painua helvettiin

Iida: no kyllähän haluaa ainaki enemmän ku sua, tuu Olli meijän kaa

Seisoin hiljaa paikallaan, en vain pystynyt liikkumaan tai sanomaan mitään.

Aleksi: painu nyt vittuun

Iida: eiku mä haluun jutella Ollille

Tuo tarrasi minua kädestä kiinni mutta ei sitä kerennyt siinä kauaa pitäämään kun Aleksi jo repi sen irti.

Aleksi: se ei vittu halus sua lähellekkään joten painu vittuun

Iida: rauhot-

Aleksi ei sen enempää kuunnellut ja näin vain miten hän löi Iidaa.

Aleksin nk

Iida: rauhot-

Jotain tuo ämmä yritti sanoa mutten kuunnelut vaan laitoin käteni nyrkkiin ja löin häntä mahdollisimman kovaa suoraan naamaan. Hän vain kaatui maahan ja tuon kaverit tulivat hänen ympärilleen, minua ei vittuakaan kiinnostanut vaikka hän olisi kuollut joten otin vain Ollista kiinni ja lähdin kävelemään. Olli oli aiva helvetin shokissa ja se oli iha ymmärrettävää. Kun olimme tarpeeksi kaukana heistä lopetin kävelyn ja Olli teki samoin, vedin tuon haliin eikä kulunut kauaakaan kun kuulin tuon itkevän. Voi raukka en voi edes kuvitella miltä hänestä tuntui kaiken sen jälkeen nähdä tuo hullu...

Aleksi: Olli ei hätää

Aleksi: oon tässä

Aleksi: mä suojelen sua

Aleksi: se ei satuta sua enää

Ollin vain puristi käsiään kovempaa ympärilleni ja vaikka se sattui en sanonut mitään, hänen piti saada tukea ja turvaa jostakin ja minä annoin sitä hänelle.

Sanat 423

Ketkä kaikki tulee jäähalli keikalle?