Ajat muuttuu

74. Ne vihaa mua

Aleksin nk

Makasin Ollin kanssa sängyllä pitäen päätäni tuon rinta kehällä. Pidättelin kyyneliä mutta lopulta annoin niiden valua, turhaa minä itseäni kidutan niitä pidättämällä. Olli silitti hiuksiani ja näytti huolestuneelta.

Olli: Aleksi mikä hätänä

Aleksi: ne vihaa mua

Olli: eikä vihaa

Olli: ne vaa on mulkkuja

Aleksi: mut miks? mikä mus on vialla

Olli: ne ei ymmärrä kuinka paha sulla on olla

Aleksi: enkö mä oo tehny sitä tarpeeks selväks

Aleksi: emmä halua elää

Aleksi: elämän halu vähenew kokoaja ku ne o tommosia

Olli: rakas...

Aleksi: kiitos että oot siinä

Olli: tietenki oon

Aleksi: rakastan sua

Olli: mäki rakastan sua tosi paljon

Katsoin tuota silmiin, niistä erotti paljon tunteita. Hän oli onnetoman näköinen mutta rakastunut, mun Olli rakastunut muhun. En muista milloin elämä on viimeksi tuntunu näin rankalta, päässä on pelkkää pahaa ja kaikki tuntuu rankalta. Ehkä nyt on oikeasti aikani lähtä, en jaksa enää taistella. En jaksa enää uskotella että jaksan, en jaksa katsoa miten satutan muita. Ranteet auki tai pillereitä suu täyteen ja kaikki ois ohi, oisko se paha? Oonko mä paha ihminen jos mä teen niin? Oisko se väärin jos kerranki ajattelisin omaa parastani enkä kuuntelis mitä muut sanoo? Oisko se nii paljo pyydetty et mul ois kerranki hyvä olla? Haluunko mä edes kuolla? Haluunko vaa et tää kaikki paha loppuu mutten tiedä muuta ratkaisua ku kuolla. Ajatukseni keskeytyivät kun tunsin Ollin kädet kääriytyivät ympärilleni, aloin itkeä entistä enemmän js tuntui ettei itkulle näy loppua.

Noin puoli tuntia myöhemmin olin jotenkin rauhoittunut. Olli silitti selkääni minun maatessaan tuon päällä, tässä oli turvallinen olla mutta halusin silti pois. Käänsin kasvoni Olliin pöin ja katselin tuon silmiä, ne olivat upeat. Pian yhdistin huulemme, suudelma oli jotenkin herkkä ja siinä oli paljon tunteita. Liian pian Olli päästi irti ja katsoi minua hymyillen, vaikka halusin en sasnut voimaa hymylläkseni hänelle takaisin. Uskon hänen ymmärrtävän ainakin jotenkin, eihän kuksan voisi oikeasti täysin tajuta miltä tämä tuntii ennenkuin kokee sen. En toivoisi kenellekkään tämmöstä elämää, ei kukaan ansaitse tämmöistä elämäänsä. Suljin silmäni kun tunsin kyyneleiden taas tulevan ja painoin pääni Ollin rintakehään, siihen muistini aikalailla loppuu.

Ollin nk

Aleksi nukahti ja ihan ymmärretävää kaiken tuon itkemisem jälkeen, olem hänestä helvetkn huolissaan mutten usko muiden älyäväm sitä sinakaan yhtä hyvin. Tunsin puhelimeni tärisevän taskussa eli joku soitti, otin puhelimen käteen ja soittaja oli Joel. Hyvin vasten mielisesti vastasin.

Puhelu

Joel: Moooi

Olli: Ootteko juonu?

Joel: Mä join pari mutta muut ei

Olli: Ok, oliko asiaaki?

Joel: Miks lähitte Allun kas

Olli: Koska olitte vitu kusipäit? Ettekö oikeesti itw älyä?

Joel: Mil taval oltii kusipäit?

Olli: Kokoaja heititte läppää sen juomisestt ja nii ei se oo ok. Ymmärrättekö mitem rankkaa sillä raukalla on jo valmiikd?

Joel: Eikö se pientä läppää kestä?

Olli: Joel oot mu hyvö kaveri mut piä ny vittu suus kiinni. Se ei ollj pientä läppää Aleksi itki suunnillee koko illan koska te muka vihaatte sitä. Ymmärrtäkö miltä se tuntuu ksttoa vierestä tak ymmärrätkö kuinka vitusti paskemmalta se tuntuu Aleksista?!

Joel: No anna puhelin sille pyyän anteeks

Olli: Pyyät anteeks sittekj oot täysin selvänä ja älyät täysin mkten paskasti teit.

Joel: Olli älä oo nii viha-

Lopetin puhelun. Ei enää yhtää paskaa tekosyytä tsk selitystä mikään ei oikeuta olemaan tuommoinen minun Aleksia kohtaan.

Sanat 532

Vitu pitkäskt aikaa uus luku ja kirjotus virheitä vitusti