Ajat muuttuu

99. Rakastan rakastaa sua

Aleksin nk

Oltiin saatu Ollin kanssa bokserit päälle äskeisen session jälkeen ja nyt vain makasimme sängyssä. Hän oli jälleen top joten sattui hiemam muttei pahasti, hän silitti hiuksiani ja tässä oli hyvä olla.

Olli: oliks sul kaikki ok? itkit ku tulit

Aleksi: oli mulla

Olli: tulit vähä yllätäen oliks syytä

Aleksi: oli ikävä sua ja sun kyrp-

Olli: aijjaha säkö oot noi tuhmal tuulel?

Aleksi: no anteeks pidätä mut tai jotain

Olli kaatoi minut selälleen ja tuli hajareisin päälleni jonka jälkeen tarttui käsiini ja nosti pääni yläpuolelle ja painoi niitä sänkyä vasten niin etten saanut niitä pois jonka jälkeen tunsin hänen huulet omillani. Ei mennyt kauaakaan kun pojan kieli oli suussani en toki valittanut. Hänen huulensa siirtyivät kaulalleni ja siitä kokoajan uhkaavasti alaspäin kunnes kuulimme oven avautuvan ja sen jälkeen jätkien ääntä jotka lähenivät uhkaavasti huonetta. Olli nousi äkkiä ylös ja vetäisi jotku vaatteet päälleen ja poistui huoneesta, ennen lähtöä hän käski ottaa vaatteet tuon kaapista omani olivat nimittäin aika märät.

Ollin nk

Jätin Aleksin huoneeseeni pukemaan ja menin jätkiä vastaan.

Olli: miten pääsitte sisää?

Joel: ovi oli auki

Olli: okei no ootetaa hetki ku allu pukee

Niko: missäs sen vaatteet😏

Olli: noku siis se tuli tänne ja sato iha kaatamal ni sen piti vaihtaa

Joel: sade loppu puol tuntii sit...

Muutuin aivan punaiseksi ja käännyin vaan takaisin huonettani päin, pojat nauroivat mutta minua hävetti. Palasin huoneeseeni jossa Aleksi istui viattoman näkösenä sängyllä, hänen kaulansa oli aika pahassa kunnossa.

Joonas: uskaltaako tohon sänkyyn istua teijä puuhien jälkeen?

Aleksi: sä kerroit niille?

Muutuin taas aivan punaiseksi ja niin Aleksikin muut vain kattoivat järkyttyneenä

Joonas: emmä ollu tosissani...

Katsoin häntä hyvin kärsivästi ja hän ymmärsi olla hiljaa. Kaikki vain nauroivat ja lopulta minäkin, eikai se niin vakavas edes ollut.

Jätkät olivat lähteneet tai siis kaikki paitsi Ale. Hän makasi pitäen päätään rintakehälläni samalla kun silitin pojan hiuksia, mietin hänen lähtöään. Siihen ei ollut enään viikkoakaan ja se harmitti, en tahtoisi päästää häntä pois.

Aleksi: mitä mietit?

Olli: tulee ikävä ku lähet

Aleksi: niin mullaki tulee sua

Aleksi: toosi ikävä mutta me nähää nii usein ku pystytään

Olli: niikai mut tulee silti tosi ikävä

Aleksi: kyllä me pärjtään

Olli: Aleksi...

Aleksi: kerro

Olli: rakastan rakastaa sua

Aleksi: mäki rakastan rakastaa sua

Tuon jälkeen tunsin pojan huulet omillani, tässä oli hyvä olla.

Sanat 380

Ohmy näi nopee jopa uus luku. Seuraava on vika tätä kirjaa.