Ajat muuttuu

83. En oo sairas

Aleksin nk

Heräsin noin tunti sitte enkä ollut jaksanu nousta. Jaksaminen oli ollut aikalailla nollassa tässä lähiaikoina ja haluaisin vaa luovuttaa. Oon taas laihtunu ihan mukavasti enkä enää edes jaksa välittää parantumisesta, oon luovuttanu. Masennuskin menee vain pahempaan kokoajan ja siinä ohella itsetuhosuutta ja ahistusta. En vaa jaksa enää taistella, haluan pois. Olisiko se niin paha? Haluaisin vain lähtä pois ilman että satutan ketään, onko sellaista tapaa? Katselin huonettani ja muistin että mulla on vielä kukkaa jälel. Taidan tietää mitä teen illal, saattaa löytyä viinaaki pullo. Puhelimeni soi ja soittaja oli Olli, vastasim vaikken olisi jaksanut.

Puhelu

Olli: Moi rakas

Aleksi: Mmooiiii

Olli: Saanko tulla sinne?

Aleksi: Tietenki saat

Olli: Joo nähään pian

Aleksi: Nähää

Puhelu päättyi ja hyvin vastenmielisesti nousin ylös, aloin laittamaan laittomia asioita piiloon. Ei täällä kyllä ollu muuta laitonta ku kukkaa mutta meinasin kaikkea mitä en halua Ollin näkevän. Otin terän käteen ja olin pistämässä sitä piilloon mutta jostain syystä tuli hirveä tarve käyttää sitä. Nostin hihaani ja viilsin monta syvää viiltoa, en liiam syviä mutta syviä kuitenkin. Voi vittu, kävelim vessaan ja tyrehdytim vuodon jonka jälkeen lähdin vaihtamaan vaatteeni. Vedin jotku yli isot farkut ja mustam college paidan päälleni jonka jälkeen aloin katsomaan itseänk peilistä.

Olli käveli huoneeseeni kjn viel katselin peilistä, hän kävelk luokseni ja kääri kätensä ympärilleni sekä antoi pienen pusun. Pian hän kuitenkin käveli sängylleni istumaan kun jäin vielä katsomaan peiliin. Oksetti, oksetti helvetisti nähdä itteni. Miksi olin niin iso? miksen voi olla normaali? En halua olls näin vitun oksettava. Kävelin vessaan ja oksensin, tiedän että olli oletettavasti kuuli mutten hetkessä välittänyt.

Palasin huoneeseeni ja Olli katsoi minu huolestuneena.

Olli: mikä hätänä?

Aleksi: mitennii?

Olli: oksensit

Aleksi: en

Olli: teetkö sitä taas?

Aleksi: mitä?

Olli: pakotat ittws oksentamaa etkä syö

Aleksi: en tee

Olli: kyl mä kuulin ku oksensit

Aleksi: näytäm kauheelts

Olli: Aleksi et todellakaan näytä oot sairas ja sun aivot pakottaa sut aattelee nii

Aleksi: en oo sairas

Romahdin vain lattialle itkemään, oli helvetin heikko olo enkä halunnut enää kestää tätä. Olli käveli luokseni ja veti haliin, hän pyyteli anteeksi mutta mknä vsin itkin. En ollut vihainen olin vain rikki, olihan hän oikeassa olen sairas. En vain halua hyväksyä sitä, en pysty hyväksyä sitä.

Nikon nk

Heräsin Joonaksen vierestä tai no osittain päältä, muistoja viime yöltä tulvi mieleeni. Alkoi hymyilyttää, en tiedä oliko tämä jotain molemmin puolista vai vain känni sekoilua mutta minä ainakin nautin.

Joonas oli herännyt ja olimme nousseet ylös, yällä hetkellä vain istuimme sohvalla. Tuo katseli kaulaani ja pidätti naurua.

Niko: onks se noin paha?

Joonas: no ksto ite

Otin puhelimen käteen ja katselkn näytöstä, ei saatana.

Niko: vittu Joonas

Tuo vain nauroi. Menin lähemmäksi tuota ja laitokn käteni tuom kaulalle, tieskn sen olevan herkkä paikka hänelle. Hän alkoi nauraa ja yritti työntää minua pois.

Jotenkin päädyimme niin että istuin pojan sylissä hajareisin tuon makoillessa. Hetken mielijohteesga menin lähemmäksi tuon kasvoja ja yhdistin huulemme, Joonas liittyi suudelmaan. Päästin irti kun happi alkoi loppua, mitähä Joonas ajattelee? Varmaan pitää mja iha hulluna.

Joonas: Niko meijä pitäs puhua...

Niko: niinkai

Joonas: mulla on tunteita sua kohtaa on ollu jo kauan

Katselin häntä hieman järkyttyynenä, iloisena, hämmentyneenä. Liikaa tunteita.

Joonas: anteeks ei ois pitäny sanoa ku rt s-

Yhdistin vain huulemme uudelleen. Happi alkoi taas loppua joten vetäydyin pois.

Niko: mäki tykkään susta

Joonas hymyili jonka jälkeen veti minut taas suudelmaan, en pistä pahitteeksi nuo huulet olivat ihanat.

Makoilimme Pojan sängyllä vierekkäin ja puhuimme vähän kaikesta.

Joonas: Niko

Niko: nii?

Joonas: mitä me ollaan?

Niko: no kyl mä haluisin olla sun poikaystävä mut ymmärrän jos et oo viel valmis uutee suhteesee

Joonas: oon enemmän ku valmis

Katselin poikaa hymyillen, hän oli niin ihana. Pitäisi kyllä kertoa Aleksille.

Sanat 609

Mitääähhh