Aleksin nk
Makasin sängyssäni pieni ahdistus päällä odottamassa Ollia, ei Olli minua ahdistanut en ollut aivan varma mikä mutta jokh vieläkin ahdisti. Olisimme Ollin kanssa hetken kahdestaan jonka jälkeen menisimme Joelille, ei hirveästi huvita mennä sinne kun joel itse vain arvostelee ja todennäköisesti muutkin. Ainoa joks tällä hetkellä ymmärsi minus oli Olli, uskon että muutkin yrittvät kovasti ymmärtää mutta olen liian sekaisin että minua ymmärtäisi.
Olli käveli ovesta sisään ja tuli heti viereenei mskoilemaan. Asetin pääni tuon rintakehälle ja suljin silmäni, hän silitti hiuksiani. Tässä oli turvallinen olo js olisin tässä mielummin koko päivän kun menisin muiden arvosteltavaksi.
Olli: Aleksi
Aleksi: kerro
Olli: saanko nähä sun käen?
Epäröin hetken mutta sitten kuitenkin nostin hihani ja ojensin käteni tuolle. Hän katseli kättäni js pidätti kyyneleitä, ei se ny noi vakavaa ollu.
Olli: Aleksi...
Olli: rakastan sua ihan helvetisti
Aleksi: mäki rakastan sua
Nostin päätäni ja suutelin tuota, nousin istumaan hajareisin tuon syliin ja irrotin huulemme vasta kun happi loppui. Hymyilin tuolle ja siirsin huuleni tuon kaulalle, olihsn diinä viel edellisetkim jäljet mutta tein muutaman lisää. Kaula alkoi kyllästyttää joten palasin tuon huulille, hetkem päästä hän työnsi minut makaamaa ja tuli päälleni jonka jälkeen laittoi huulensa kaulalleni jonka jälkeen alkoi jättää jälkiä. Kului hetki jos toinenkin ja hän oli ottamassa paitaani pois mutta tuon puhelin soi, vittu hyvä hetki keskeytyi ja soittaja oli Joel joten hän vastasi.
Puhelu
Joel: Millo meinasit tulla? Kaikki o tääl jo
Olli: Lähtää tulee kestää jonku aikaa
Joel: Okei
Olli: Moro
Ei hän edes odottanut Joelin vastausta vaan lopetti. Hän antoi minulle vielä viimeisen suudelman jonka jälkeen nousi ylös ja minä hänen perässään.
Istuin Joelin olohuoneessa Olliin nojaten. Kuuntelin muiden juttuja muttei itseä huvittanut puhua, oli paha olo ahdisti enkä halunnut olla täällä.
Joel: ois kyl ollu kiva tänää juua mut ei sitä viitti ku ale jois ittensä varmaa hengiltå
Kaikki nauroivat ja olivat samaa mieltä paitsi minä Olli ja Niko. Pidätin kyyneliä ja happi ei kulkenut, Olli yritti rauhoittaa minua silittämällä muttek se auttanut. Nousin ylös ja menin vessaan, lukitsin itseni sinne ja annoin kyyneleiden virrata. Kaduttaa että tulin tänne, oisimpa vain kuolljt. Itkettyä hetken palasin takaisin Ollin viereen, ahdisti edelleen hirveästi. Olli huomasi että olin itkenyt muttek sanonut mitään, katsoi vain huolissaan.
Olli: mä ja Ale lähtää
Joel: nytjo? miks
Olli: tahotaa olla kahestaa enneku Ale lähtee
Joonas: oisitte te vähä pidempää voinj olla
Olli: ei teitä jaksa
Hän sanoi sen suoraan, ei minua huvittanut kuunnella heidän haukkumistaan. Ollj nousi ja veti minjt mukanaan ja lähdimme, onneksi hän älysi ettwn hslunnut olla siellä.
Sanat 420
Ale raukka
YOU ARE READING
Ajat muuttuu
RandomTää on kakkos osa tuohon mitä käteen jää? tarinaa. Tässä kerrotaan jätkien ysiluokasta/lukio ajoista. En oo edelleenkää oppinu kirjoittamaan eli samaa paskaa ku viime tarina oli, muistakaa lukee eka osa ennen tätä. !TW! -Itsetuhoisuus- -Itsetuhoiset...