Ajat muuttuu

68. Ei se yks kiekko haittaa

Aleksin nk

Olin saapunut Ollilta kotiin ja nyt makasin sängylläni miettien asioita tai no lähinnä sitä nuuskaa, se tuntui aika mukavalta vaikka meinasinkin tippua siitä. Se ois jopa aika halpaa ni sitähä vois vaikka hommat. Ei se yks kiekko haittaa, eihä?

Ei mennyt kauaakaan kun olin jo matkalla tapaamaan uutta myyjää. Seisoin sovitussa paikassa ja pian hän tuli luokseni ja antoi kaksi kiekkoa jonka jälkeen annoin rahat ja lähdin takaisin kohti kotia. Oli pakko ostaa kaksi koska hän ei suostunut tulla tänne asti vain yhden kiekon takian, ihan ymmärrettävää. En tiedä aijonko kertoa hankkeestani kellekkään mutta jään varmaan kiinni koska no olen minä. Jään aina kiinni tavalla tai toisella, luulisi että osaan salata nämä asiat mutta kavereiltani ei pysy salassa ei sitten mikään.

Istuin sängylläni kiekko kädessä, pieni katumus nousi päähäni. Mikähän järki tässä taas oli? Kokeilin kerran ja siinä kävi jo huonosti nyt mulla on tässä 40 säkkiä. Aina en aivan ymmärrä itseäni, teen tyhmiä ja isoja päätöksiä aivan hetken mielijohteesta. Eihän tämä kyllä mikään kovin iso päätös ollu ainaha nää voi pojs nakata jos en kestä, minut tuntien tästä tulee addiktio. Ei en anna itseni hommata addiktiota juuri ennen lähtöäni, olen kyllä miettinyt lähiaikoina rttä pitäisikö lähtä tämä. maan päältä? Ei vittu Aleksi kasaa ittes. Avasin kiekon ja otin sieltä yhden jonka jälkeen pistin sen yläpeltii. Tässä tulin ajatelleeksi että olisiko vielä viimeinen ryyppyreissu niin paha? Alkoholia kuitenkin löytyi ja pitihän niistä päästä eroon. Istuin sängylläni pitäen terää ranteellani, olihan tämäkin toki vaihtoehto. Painoin terää kättäni vasten ja vetäisin, toistin liikkeen muutamaan otteeseen. Ei nämä menneet niin syvälle että kuolisin tai olisi edes mitään hätää mutta kaduti kovasti. Kävelin vessaan ja käärin sideharson ranteeni ympärille.

Oli ilta ja olin ulkona kävelyllä viina pullo kädessä, vittu ei tästä mu juomisesta tuu yhtää mitää oon vitumoine alkoholisti.

Aikaa kului ja juomaa kului ja nuuskaa kului, olin jo aivan helvetin sekaisin ja päätin juoda vielä loppu pullon ykösellä alas. Lähtööni oli enää pari päivää ja käytin ne olemalla humalassa. Kaikilla oli suuri huoli minusta sillä en ollut vastannut ikuisuuksiin, Olli oli soittanut monta kertaa ja muutkin olivat pistelleet viestejä jne. Haluan puhua heille muttan en tiedä itsekkään miksen tee sitä, osa minusta häpeää sitä että olin taas humalassa enkä halua muiden tietävän. Kaivoin taskusta teräni ja katselin sitä, en ollut enää edes varma miksi minulla oli se. Tarkoitus taisi olla nakata se pois mutta jokin ääni päässäni halusi minun käyttävän sitä. Yritin paeta omia ajatuksiani ettei vain mitään kävisi. Jotenkin onnistuin pistämään sen takaisin taskuuni, ei se ollut ihan pois nakkaamista mutta ainakaan en käyttänyt sitä.

Makasin maassa ja itkin. En halua olla minä. Tämä on aivan kauheaa paskaa olla alkoholin suurkuluttaja joka ei pärjää edes omalle ajatusmaailmalle. Olin säälittävä pikku paskiainen, tuntui turhalta olla elossa. Otin puhelimen käteeni ja avasin tuon tutun ryhmän, sinne oli tullut jo toista sataa viestiä.

Jonnet

Olli: Missä Aleksi

Joonas: Entiiä oon tosi huolissaan

Niko: Nii mäki onkohan se kunnossa

Joel: Millo se o viimeks vastannu teille

Tommi: Monta tuntia sitte

Olli:  Ei oo mullekkaan pariin tuntii vastannu

Niko: Haluan uskoo et se vaa nukkuis mut en osaa uskotella itteeni ajattelemaan nii

Joonas: Nii minäki mutku tiiän en joku on vialla

Joel: Eikai se oo tehny ittelensä mitää?

Niko: Esim?

Joel: No jotai peruuttamatonta

Olli: Ei

Olli: Ei

Olli: Ei

Olli: Kyl me oltas saatu kirjeet tai ees viesti

Olli: Ois sen vanhemmat kertonu

Tommi: Olli ei mitään hätää Aleksi on varmasti vielä hengissä

Aleksi: Vitgu Olji suta nua

Olli: Aleksi vittu vihdoin

Olli: Missä oot?

Emmä enää osannu kirjottaa, taito hävis ja kohta taitaa tajuki lähtä. Puhelimeni soi, se oli Olli.

Ollin nk

Soitin Aleksille siinä toivossa että saisin viimein vastauksen.

Puhelu

Olli: Aleksi! missä oot? onko kaikki hyvin

Aleksi: Täällä

Olli: Rakas missä?

Aleksi: Täällä kallion lähel

Kuulin äänestä että hän itki ja oli hyvin humalassa, puheesta sai ehkä juuri ja juuri selvää.

Olli: Jooko pysy siel ja pysy hereil mä tuun

Aleksi: Mä rakastan sua

Puhelu päättyi. En kerennyt edes vastata vittu. Nousin ylös ja lähdin kohti hänen olinpaikkaansa. Olin hieman pettynyt että hän oli taas juonut mutta samalla tiesin ettei minulla ollut mitään oikeutta siihen. Osa minusta silti uskoi että hän olisi muuttunut eikä taas... noh... alkoholisti. Okei en minä ehkä ihan vielä alkaisi häntä siksi kutsumaan mutta ei tuo hänen alkoholin käyttö ihan hallinnassa ole. Aivan helvetin kaukana hallinasta.

Aleksin nk

Olli tulisi tänne, tiedän että hän on pettyny muhun. Kuka ny ei olis? Oon vittu epäonnistunu kaverina, poikaystävänä, lapsena ja yksinkertasesti vaa ihmisenä.

Makasin maassa silmät kiinni ja olin aivan varma että sammuisin mutta sitten kuulin lähenevät askeleet. Joku istui viereeni ja se oli Olli, nousin itsekin istuma asentoon vaikna se olikin hyvin haastavaa. Pyörähdin Ollin syliin ja käärin käteni tämän ympärille jonka jälkeen aloin itkeä.

Olli: rakas ei mitään hätää

Aleksi: anteeks

Aleksi: ei mun pitäny juua näi paljo

Aleksi: anteeks oon niin pahoillani älä oo vihanen

Aleksi: rakastan sua

Olli: emmä oo vihanen oon vaan tosi tosi tosi huolissani

Nostin pääni tuon olalta ja katsoin häntä silmiin. Niistä erotti monta eri tunnetta mutta enimmäkseen huoli, ei hän näyttänyt vihaiselta. Asetin käteni hänen poskille js suutelin häntä.

Sanat 851

Anteeks taas tauost mut ei ollu yhtään motii kirjottaa