Ajat muuttuu

75. Anna mun jo kuolla

Aleksin nk

Heräsin Ollin päältä siihen että aurinko paistoi silmiini. Silmiä kirveli ksikesta itkemsestä ja kaikki tuntui raskaalta. Otin puhelimen käteeni ja vilkaisin kelloa, se näytti yhdeksää. Puhelin oli täynnä anteeksi pyyntöjä kaikilta jätkiltä eikä oikee ollj voimia vastat joten pistin puhelimen vain suosiolla pois.

Kello läheni jo kahtatoista kun Olli viimein heräsi. Katselin hänen upeita silmiä hänen silittäessä hiuksiani, Olli on upein ihminen tämän maan päällä. Aloim väkisinkin hymyillä kstsellesni häntä.

Olli: mikäs noin hymyilyttää?

Aleksi: sinä

Ollikin alkoi hymyillä, hänen hymynsä oli upein maan päällä. Siirsim kasvojani lähemmäksi häntä js yhdistin huulemme. Suudelma oli herkkä mutts täynnä rakkauta, se tuntui joks kerta vain paremmalta kun tuota poiksa suutelin. Vetäydyin irti kun happi alkoi loppua ja jäin vain tuijjotamaam häntä.

Aleksi: Olli...

Olli: niin?

Aleksi: mä rakastan sua

Olli alkoi hymyillä ja antoi minulle pusun.

Olli: mäkin rakastan sua

Aleksi: anteeks et oon nii vaikee ihminen

Näin heti kuinka Ollin hymy laski ja hän vai tuijotti minua noilla ihanilla silmillä jotks olivst nyt niin ankean näköiset.

Olli: Aleksi et ole vaikea ihminen. oot mun elämän ainoa asia jonka takia jakssn niin hyvin mull ei ois mitääm ilman sua

Hymyilin vain ja suutelin tuota, tää aamu on menny vähä söpöilykd mutta se on vaa hyvä.

Istuin sänkyni reunalla terä kädessä. Pitelin sitä ranteeni päällä ja painoin, vetäisin ja asiat meni huonommin ku piti. Jos en ehi sairaalaan kuolen tähän. Painoin paperia rannetani vasten ja juoksin itkien alakertaan, en mä vittu halua kuolla nyt.

Aleksi: sairaalaan ny vitun äkkiä

Vanhempani katsoivat minua eivätkä snalneet mitään, nousivat vain paniikissa ylös ja hetken päästä olinkin jo autossa.

Aleksin isä: yritikö tappaa ittes?

Aleksi: jos oisin yrittäny oisinko tullu teille märisee että pitää menmä sairaalaan?

Aleksin äiti: miks teit noin rakas?

Hän itki, molemmst itkivät. En mimä tätä halunnut halusin vain pahan olon pois. En osannut vastata äitini kysymykseen ja suljin vain silmäni, toivon etten herää.

Aleksi: äiti jos en herää kertokaa Ollille että rakastin sitä eniten koko maailmassa.

Siihen muistini loppui.

Heräsin sairaala sängystä eikä huoneesss ollut muita kuin lääkäri. Hän tuli tarkastamaan oloni ja kyseli vointisni ja kertoi että vanhempani menivät hakemaan jotai syötävää. Otin puhelimen käteeni ja laitoin tuohon tuttuun ryhmään snäpin sairaala huoneesta.

Snäpis

Rakas♡♡: Aleksi mitä oot tehny?

Jolle♡: Ootko juonu?

Tommuska♡: Onko alkoholi myrkytys??

Porko♡: Aleksi miks oot tuol?

Naikou♡: Aleksi??

Minä: Vetäsin ranteen vahingos auki ja meinasin kuolla tai jotai emmä iha muista

Naikou♡: Vahingos?

Minä: Niin no ei ollu tarkotus yrittää itteäni tappaa

En enää jaksanut vastata. Halusin vain pois.

Olli istui vierelläni, jouduin olla täällä vielä jonku aikaa ennenkuin pääsisin kotiin.

Olli: Aleksi miks teit niin?

Aleksi: Oli paha olla

Olli: Aleksi oisit voinu kuolla ymmärtkö sen?

Olli: tiiän kuinka paljo haluat pois mutta sun on pakko aivan pakko jaksaa vielä lupaan että tulevaisuudessa kaikki on hyvin

Aleksi: Olli...

Aleksi: anna mun jo kuolla

Poika vain tuijotti minua, kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään ja hän hautasi kasvonsa käsiinsä. En olisi saanut oikein liikkua mutta nousin niin että sain käteni pojan ympärille. Hän laittoi kätensä ympärilleni hyvin tiukasti eikä varmaan aikonutkaan päästää irti.

Sanat 509