Ajat muuttuu

11.Vika tunti ja vika aivosolu

Nikon nk

Istuin hiljaa luokan takaosassa, tämä olisi viimeinen tunti. Aivot eivät toimineet enkä ymmärtänyt mitään, tuntui kuin olisi vain yksi aivosolu joka kylläkin saattoi olla mahdollista. Vika tunti ja vika aivosolu, mahtavsa Niko. Aleksi istuisi vieressäni tällä tunnilla mutta pojan ollessa kotona paikka ammotti tyhjyyttä. Katselin mitä ympärillä olevat henkilöt tekivät, olipa kiinnostavaa. Joelin katse liikkui kellon ja pöytänsä välillä, Joonas katseli välillä minua ja välillä Joelia samalla kun suttaili jotaim vihkoonsa. Joku poika edessäni teki tehtäviä ja näytti vierustoverilleen vastauksia, nuo kaksi tulevat menestymään elämässä. Katselin vihkoani ja aloin itsekin töhertää siihen jotain, wow tosi taiteellista piirtelin jotai hymynaamoja. Kyllästyttyäni otin puhelimeni käteen ja menin laittamaan viestiä tuohon ikuiseen ryhmään.

Jonnet

Niko: Moi

Tommi: Moro

Aleksi: Jou

Olli: Terve

Niko: Nuo kaks ei vissii muista et niil on puhelimet

Tommi: Ketkä

Niko: Jolle ja Poosu

Aleksi: 🥲😂

Niko: Mitäs ootte puuhaillu

Tommi: En mitää

Aleksi: Jutellu Ollin kans

Olli: Jutellu Alen kaa

Niko: Kiintoisaa

Tommi: :D

Olli: Onkos sulla hauskaa koulus?

Niko: Oon kinda olly kolmas pyörä sen jälkee ku Tommi lähti

Aleksi: Voisua:( Huomenna ollaan koko porukka koulus ni et oo yksin

Niko: ❤️❤️

Tämä tunti läheni loppuaan, vielä vikat pari minsa niin pääsisin pois. Tunti tuntui raskaalta tai sitten se olisi vain päässäni, jokin kuitenkin painoi mielialaani alas. Kuulin vaimeat kellon soinnut korvissani ja pian porukka alkoi nousta sekä poistua, nousin itsekin ja kävelin ulos. Olin yksin kävelemässä kohti koulun ovia sillä halusin mahdollisimman nopeasti pois, jostain syystä ahdisti olla täällä joka ei siis ole tapaistani. Pian kuulin juoksu askelia takaani ja jonkun käsi tarrasi omastani kiinni pysäyttäen minut, käännyin ympäri katsoakseni kenestä oli kyse ja se oli Joonas. Hänellä oli se tuttu suloinen hymy kasvoillaan joka johti myös minun hymyyni.

Joonas: moi

Niko: moi

Joonas: voitko tulla meille? Tai siis jos haluut ei sun oo pakko ku ei kaikki haluu mut jos haluisit ni voisitko yai jotaki tai haluutko nähä ees tai haluu-

Niko: Joonas rauhotu käyt vähä ylikierroksil, mä voin kyl tulla teille

Poika vaim naurahti jonka jälkeen lähti ulos rakennuksesta minä perässään, miksi hän pyysi minua eikä Joelia? Ei sillä että se olisi haitannut sillä halusin viettää aikaa Joonaksen kanssa, kuka ei haluaisi? Tiedättekö kuinka helvetin söpö se poiks on? Kyllä te tiiätte ja ootte mun kaa samaa mieltä eikö nii?

Olimme saapuneet Joonakselle ja istuimme tämän sohvalla vierekkäin, tässä oli hyvä olla.

Joonas: Niko

Niko: nii?

Joonas: ootko sä ihan kunnossa? Tai siis niinku onko sulla kaikki hyvin? Tai siis eihän sulla oo mitää hätää niinku oot ollu tänää vaisu etkä nii energine mitä yleensä

Voi poika rakas miten kertoisin että syy on sinä?

Niko: oon mä kunnossa, nukuin vaa huonosti

Pojan kasvoille nousi hymy, ihana nähdä hänet hymyilemässä.

Sanat 450

Aijai