Ajat muuttuu

12.Jos mä oon oikee

Aleksin nk

Katsoin vain kun ovi sulkeutui, sinne meni Olli. Kello läheni jo seitsemää illalla joten ihan ymmärrettävää jos hän halusi pois, olimme olleet kuitenkin jo monta tuntia yhdessä. Emme siis sillä tavoin! Vaikka haluaisinkin... Kävelin portaat ylös huoneeseeni joka oli nyt niin tyhjä kun Olli oli poissa, pääni oli tyhjä ilman tuota poikaa. Voisin kirjoittaa päiväkirjaa kun oli kuitenkin paljon kerrottavaa, otin tutun kirjan käteen jonka jälkeen etsin tyhjän sivun ja aloin kirjoittaa.

"Olin onnelinen mutta samaan aikaan aivan vitun rikki. Tunsin joko aivan liikaa tai en tuntenut mitään, se tuntu paskalta miten tunteet purkautui kaikki yhdellä kertaa. Vaikka mä ja Olli ei enää oltu yhdessä rakastin häntä niin vitusti, joka kerta tuon seurassa tahdoin vain kertoa miten rakastan häntä ja suudella niitä ihania huulia. Tiesin että Olli oli minulle oikea, ei vastaväitteitä tiedän monen ajattelvan sen olevan väärin että mies rakasti miestä mutta vittuako ne välittää. Moni oli kuitenki sitä mieltä että kuuluimme toisilemme, että olisin Ollille oikee. Jos mä oon oikee miksi hän lähti? Miksi olen nyt yksin eikä hän ole vieressäni? Miksei hän ole täällä niinkuin hän lupasi? Missä hän oli? Sattui niin vitusti ajatella että se oikeasti oli ohi, erosta on jo niin pitkä aika mutten ole päässyt yli vaikka niin yritinkin väittää. Niko ainakin tiesi että olin edelleen iha vitun rakastunut, ehkä muutkin jätkät tiesivät mutteivat maininneet asiaa. Ehkä Olli tiesi mutta piti minua iljettävänä ja ällötävänä, itse ainakin ajattelin noita asioita itsestäni."

Suljin kirjan jälkeen kerran silmät kyynelistä kosteana... Oli paha tapa alkaa itkemään joka kerta kun kirjoitin tätä paskaa tarinaa elämästäni tai sitten se oli elämäni joka oli paska... Ainakin halusin pois tästä elämästä sen minä tiesin. Katselin käsiäni jotka näyttivät todella isoilta, paljonkohan painoin? Siihen olisi vain yksi tapa selvittää... Nousin ylös ja kävelin vessaan jossa tämä rakas ystäväni sijaitsi, astuin vaa'an päälle ja katsoin kuinka numero vain nousi ja nousi... Olin laihtunut pari kiloa joka toi hymyn huulilleni mutta se ei kauaa kestänyt kun älysin kuinka paljon edelleen painoin. Palasin huoneeseeni kyyneleiden virratessa voimakkaammin silmistäni, ahdistus valtasi kehoni ja kutsui kaverikseen paniikin... Vittu saatana huora saakelin homo ai kato joo semmonen oon mutta se ei ollu se mun asia, en saanut happea ja kehoni ei suostunut liikkumaan. Siinä minä nyt erittäin viisaan näköisesti seisoin keskellä huonettani itkemässä ja tärisemässä, äänet päässäni käskivät ottaa sen terän ja viiltää joka paikka paskaksi. Vaikka yritin vastustaa päädyin sen tekemään, hain pöytäni laatikosta terän jonka jälkeen nostin hihaani. Ei pari viiltoa oo pahaksi...

Sanat 411

Tänää on tullu jo monta osas mutta ootte ollu kiltisti ni saatte vielä ainaki tän