Ajat muuttuu

61. Emmä halua mennä

Aleksin nk

Makasin sängyssäni, kello läheni neljää aamulla eikä uni tullut. Ajattelin asioita ja tiesin että jos jatkan tällä menolla päädyn juomaan tai viiltelemään ja sitä en halunnut. Yritin soittaa Nikolle mutta hän ei vastannu, ymmärettävää hän varmaankiin nukkui. Olisi yksi henkilö jonka luoksi voisin mennä, Olli. Nousin sängystä ja kävin hakemassa kenkäni jonka jälkeen lähdin ikkunani kautta kohti Ollin taloa. Oli lämmin yö ja ulkona näytti kauniilta, tähän hetkeen sopisi rööki joten otin taskustani askin ja pistin sieltä yhden tupakan huulteni väliin jonka jälkeen sytytin sen. Olli olisi mahdollisesti pettynyt mutta yritän nyt ajatella jotain positiivista ennenkuin palaan kotiin ja alan juomaan.

Seisoin Ollin ikkunan alapuolella jonka jälkeen aloin kiivetä tikkaita ylös, onnekseni ikkuna oli jätetty raoelleen joten menin vain suoraan sisään. Olli nukkui sängyssään joten hyppäsin tämän päälle, oli ikävä häntä.

Olli: Ale mitä vittua mitä teet tääl

Aleksi: tuli ikävä

Olli: mullaki on sua aina ikävä oisit kuitenki vähä kiltimmin voinu mut herättää

Aleksi: en ikinä

Olli: vitun homo

Aleksi: oma syys ku oot nii komee

Olli vain hymyili ja silitti poskeani, punastuin varmaan aivan tulipunaiseksi.

Olli: säki oot aika komee

Aleksi: vaan aika?

Olli: no ihan helvetin, en oo ikinä tavannu ketään yhtä komeeta ku sinä ainaku on sun kans tulee pakostaki kuuma koska sä vaa oot nii helvetin kuu-

Aleksi: ootko varma ettei se kuumuus johu vaa meijä touhuist?

Olli: seki on kyllä mahollista

Aleksi: Olli

Olli: kerro

Aleksi: emmä halua mennä

Olli: Helsinkii?

Aleksi: nii

Aleksi: haluan jäädä tänne sun kanssa ja viettää loppu elämän sun vierellä

Olli: mäkää en haluis päästää sua mutta se on vaa muutama vuosi ja nähään joka loma ja ainaku vaa mahollist, se on sjn unelma

Aleksi: mutku säki oot mun unelma

Olli: mutta sä pääset toteuttaa sun toista unelmaa samalla ku mä oon kokoajan sun tukena, se muuttaa asioit et oot kaukana mut oon aina vaa puhelimen soiton pääs

Aleksi: oot oikees

Olli: rakastan sua

Aleksi: mäki rakastan sua ihan tosi paljo

Olli: haluisitko nukkua vai tehä jotaki muuta?

Aleksi: voijaanko halia ja sitte nukkua, mul on huomen kiireinen päivä

Olli: tottakai rakas mutta mitäs aijot tehä?

Aleksi: meen näkee Joelia ja sitte meen Nikolle yötä ja sitte varmaa kutsutas teijät kaikki sinne ainski hetkeks

Olli: saan aliannostuksen sua

Aleksi: meillä on vielä loppu elämä aikaa

Ollin nk

Aleksi oli oikeassa, loppuelämä hänen kanssa. Annoin pusun tämän otsalle jonka jälkeen vedin hänet päälleni makaaamaan. Silittelin hänen selkäänsä eikä mennyt kauaakaan kun jo kuulin rauhallista tuhinaa päältäni, vaikea uskoa että kohta en enää saa kokea tätä. Tulen ikävöimään Aleksia niin paljon, kaikesta tulee rankkaa ilman häntä. Onhan minulla toki muut jätkät mutta hänellä ei ole ketään, se pelottaa minua. Vaikka hän sanoisi asioiden olevan kunnossa sitä on vaikea uskoa kun tietää hänen taustansa. Uskon että hänellä menee aikaa tottua mutta jossain kohtaa se tapahtuu, ainakin toivon niin.

Sanat 470

Yritän vältellä sitä Aleksin lähtöä. Ajattelin ehkä alkaa kirjottaa uutta kirjaa tässä tän kirjan ohella tai tän jälkeen ni onko mitää ideoita mitä haluisitte siihe?