Ajat muuttuu

98. Hyvin tässä käy

Ollin nk

Tulin juuri kotiin Aleksilta ja oloni oli kamala, eilinen meni vähän yli mikä ei ole tapaistani. Aleksille se on yleistä mutta minä osaan yleensä juua ihan sopivasti mutta kaipa joskus pitää mennä vähän yli. Aleksi lähtee pian enkä osaa ajatella asiaa, olenko valmis olemaan yksin? Pärjäänkö jos hän ei olekkaan kokoajan vierelläni? Entiedä kuka olen ilman Aleksia, en ole joutunut olemaan ilman häntä. Uskon että tulen pärjäämään ilman häntä mutta pelottaa miten hän pärjää yksin.

Aleksin nk

Makasin sängyssäni miettien lähtöäni, muutama päivä ja olen aivan yksin. Mietin millaista se tulee olemaan ilma kaikkia, pärjäänkö yksin? Mitähä siitä tulee, kauanko menee ennenku en kestä enää? Ei kyllä se onnistuu, hyvin tässä käy. Enköhän mä osaa olla yksin, osaan kestää mun tunteet ja ehkä asiat alkaa vaikka sujumaan jos oon vähä omassa rauhassa. En oo koskaa oppinu mitä se on mutta ehkä just sitä mä tarvin, ei mitään ylimäärästä vaan minä. Se on usein meinannu koitua mun kohtaloksi mutta nyt elämä on sujunu vähän paremmin, ei oo aivan pakottava tarve kuolla kokoajan vaan on hyviäkin asioita ja alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Vietän viimeiset hetkeni jätkien kanssa ennen lähtöä ja sitten emme hetkeen näe. Toivon etteivät he unohda minua, entä jos Olli löytää uuden kun lähden ja menetän hänet? Se on pahin pelkoni, menetin hänet kerran enkä pysty siihen enää uudelleen. Tarvitsen hänet elämääni hänen kanssaan kaikki tämä on sen arvoista. Voin unohtaa kaiken tuskan mitä olen kokenut kun hän on siinä, kaikki oli niin kauheaa kun hän ei ollut. En anna hänen enään ikinä lähteä tarvitsen hänet siihen.

Ollin nk

Makasin sängyssäni ja pian kuulin jonku soittavan ovikelloa, olin yksin joten oli pakko nousta avaamaan. Ulkona satoi aivan kaatamalla joten mietin että kukahan se on. Kävelin portaat alas ja siitä eteiseen jonka jälkeen avasin oven. Siinä seisoi Aleksi raukka aivan läpimärkänä ja näytti itkevän.

Olli: Aleksi onko kaikki hyv-

Lauseeni jäi kesken kun tunsin tuon huulet omillani ja seinän takanani, vastasin suudelmaan ja vedin hänet kiinni itseeni. Hän päästi hetkeksi irti jotta pääsimme portaat ylös jonka jälkeen tunsin sängyn allani ja tuon pojan päälläni. Hänen huulensa olivat tiukasti omiani vasten ja pian ne siirtyivät kaulalleni muttei se tainnut riittää hänelle sillä pian minults lähti paita ja jokainen muukin vaate päältäni.

Sanat 374

Joo tosiaa vitu pitkä tauko ja haluun tietää lukeeks porukka näitä ees enää koska kirjotan tän lisäks atm kaht kirjaa enkä taho julkasta niit jos porukka ei ees lue😭