Ajat muuttuu

23.Olli älä mee

Time skip seuraava päivä

Ollin nk

Istuin sairaalassa vaikks pitäisi olla koulussa, olen tässä kun Aleksi herää ihansama mitä se vaatii. Jos hän taas ei herää... Ei älä edes ajattale hän herää kyllä, lääkäreiden mukaan hän on jo heräämis kunnossa. Oli kuulemma ihmeellistä ettei hän ollut vielä herännyt, luotin ja tiesin kyllä että hän herää. Pitelin poikaa kädestä ja tunsin pienen puristuksen, käänsin katseeni heti Aleksiin päin. Herääkö hän??

Aleksin nk

Silmäni olivat kiinni ja kuulin vain piippauksia ympäriltäni, olin sairaalassa eli en taaskaan onnistunut. Tunsin letkun nenässäni joka tarkoitti että minua ruokittiin eli lihosin... Tunsin jonkun pitävän kädestäni ja tunnistin sen Ollin kädeksi, purisitin kättäni sen verran mitä jaksoin ja toivoin tuon ymmärtävän olevani hereillä.

Olli: Aleksi?

Olli: rakas oikeesti jos nyt oot hereil ni oon maailman onnelisin

Olli: Aleksi herää jo...

Aloin hitaasti avaamaan silmiäni sillä sairaala huoneen valot ovat aivan saatanan kirkkaat. Sain silmäni auki ja näin vieressäni itkevän Ollin, tuo suunnilleen hyppäsi päälleni. Käärin käteni tuon ympärille tuon itkiessä minua vasten, mullakin oli ikävä... Tuo kuitenkin irrottautui liian nopeasti ja lähti kävelemään kohti ovea.

Aleksi: Olli älä mee

Olli: haen vaa lääkärin

Halusin hänet viereeni, huulensa omilleni. Saatoin olla pikkusen kuollu mutta rakkauteni tuota poikaa kohtaan oli eloisampi kuin koskaan... Pian joku lääkäri tuli huoneeseen ja käveli luokseni, hän teki vain jotain perus tarkastusta eli kyseli vointia ja katto et kaikki on ok. Sen jälkeen hän lähti ja Olli palasi vierelleni, viimeinkin. Otin tuota kädestä kiinni ja pyysin istumaan sängylleni, hän teki työtä käskettyä.

Olli: ootko kunnossa?

Aleksi: oon

Olli: mulla oli sua niin ikävä, luulin että menetin sut ikuisesti

Aleksi: tuu tänne

Vedin tuon haliin enkä aikonut päästää irti ennekuin oli pakko.

Olli: pitäskö kertoa jätkille että heräsit?

Aleksi: juu

Poika jälleen vetäytyi irti minusta ja otti puhelimensa käteen, munki puhelin oli tuotu tänne tai no se oli varmaa mun taskussa ku mut tuotiin.

Jonnet

Olli: Jätkät...

Niko: MITÄ

Joonas: ONHAN ALEKSI KUNNOSSA?

Joel: Eikai Aleksi...?

Tommi: Ala kertoa!

Aleksi: Jou

Niko: ALEKSI MITÖ VITUN VITTUA MITÄ HELEVTTIÄ MIYÖ OIKEESTI VITTU OITKO OK?!! MIKS TEIT SEN? ÄLÄ TEE SITÖ ENÄÄ IKINÄ

Joonas: ALEKSI VITUN KAUNISVESI SULLA ON PALJON SELITETTÄVÄÄ!

Joel: ALEKSI RAKAS ONNEKSI OOT ELOSSA❤️

Tommi: MEILLÄ OLI HIRVEE IKÄVÄ❤️❤️

Aleksi: ❤️

En usko että kukaan oikeasti oli kaivannut minua, edes vanhempani. Varmaan taas heittävät osastolle.

Istuin sängyllä vanhempieni ollessa sen vieressä, jännitti vähäsen tai no nii paljo etten saanu happea.

Aleksin äiti: me ollaan mietitty että ehkä ois sulle parhaaksi olla osastolla vähä pidempään...

Aleksi: ÄITI EI

Aleksi: tehän haluatte mun parasta eikö nii?

Aleksin äiti: joo

Aleksi: no just nyt mulle ois parhaaksi olla kotona Ollin ja muiden kanssa, palata kouluun ja elää normaalisti. Ei auta asiaa että oom vangittuna yhteen huoneeseen jossa en voi tehä mitään.

Aleksin isä: no lupaatko sä sittem yrittää parantua jos annetaan sun olla kotona?

Aleksi: lupaan!

Vanhempani epäröivät kauan mutta lopulta suostuivat, onneksi. Olisin tappanu itteni uuellee jos oisin joutunu osastolle...

Time skip siihe et Aleksi pääsee kotiin

Kävelin portaat ylös ja avasin huoneeni oven, istuim sängylleni ja katselin ympärilleni. Huone oli melkein samassa kunnossa kuin mihin sen jätin mutta oksennukseni oli siivottu, myös lääkepurkki ja viina pullo oli viety pois kuin myös kaikki terävä.

Sanat 533

Noni Aleksi is back, kertokaa mitä haluaisitte tässä kirjassa tapahtuvan. Ideat ei ol loppu haluun vaa kuulla mitä te tahtoisitte tapahtuvan.