Ajat muuttuu

72. Lopeta

Aleksin nk

Makasin sängyssäni itkien, kuuntelin vanhempieni huutoa. He olivat pettyneitä minuun kun olin juuri ennen lähtöäni tehnyt itselleni näin ja nyt eivät tiedä pääsenkö lähtemään. Tässähän oli sama vain ryypätä itseni hengiltä mutta se oli nyt hieman vaikeaa. Halusin kuolla kuunnellessani heidän huutoaan, halusin kyllä muutenkin pois täältä. Tulisikohan Olli meille? En tiedä hänkin vaikuttaa olevan hieman pettnyt minuun tai no aivan helvetin. Tuntui että olin pettänyt kaikkien oletukset, kaikki jätkät olivst minulla jollsin tasolla vihaisia tai pettyneitä. Ajatus siitä että kukaan ei kaivannut minua tällä hetkellä ahdisti, ahdistus aiheutti itsetuhoisia ajatuksia mutten voinut satuttaa itseäni jonka seurauksena pistin kaksi säkkiä yläpeltiim. Saattoi olla helvetinmoinen virhe muttei tähän ahdistukseen muu auttanut.

Makasin sängylläni itkien ja täristen, happi ei kulkenut js tuntui siltä että sydän pysähtyisi. Nyt en tiennyt enää muuta keinoa kuin viiltely, tiesin että olisi virhe juuri nyt ottaa se terä käteen mutta tein sen kuitenkin. Nostin hihaani ja asetin tärisevin käsin terän siihen, epäröin mutta kuitenkin painoin ja vedin. Toistin liikkeen monta kertaa ja katselin valuvaa verta, vittu nämä pitäisi tikata. Painoin paperia kättäni vasten ja kävelin vanhempieni luokse.

Aleksi: lähtään sairaalaan

Aleksin äiti: voi vittu etkö sä ikinä saa tosta hommasta tarpeekses?

Aleksin isä: lopeta, Aleksi lähetään heti

Aleksin äiti: tuo poika joutuu osastolle

Aleksin isä: oisitko jo hiljaa? Aleksilla on hätä ja se tarvii meitä, jos et osaa olla kunnolla jää tänne

Aleksin äiti: anteeksi Aleksi tosi paljon oon vaa tosi huolissani susta ja pelkään kokoaja

Romahdin vain lattialle kun ei jalat enää kantaneet, äitini auttoi minut ylös ja raahasi autoon. Istuin puhelin kädessä ja mietin sanonko jätkille.

Jonnet

Joel: Tänää ois kämppä tyhjän, ketä tulos?

Joel: Nii ja Ale ei oo viinaa jos sitä aattelet

Joonas: Mä ainaki tuun

Niko: Voin kai mä

Tommi: Mikä ettei

Olli: Joel älä oo tommone Aleksille

Olli: Voin tulla

Mietin itsekin miksi Joel oli tuollainen minulle. Ymmärrän että kaikki ovat vihaisia ja pettyneitä mutta miksi pitää olla noin mulkku? Kyllähän se silti sattuu.

Niko: Entä Aleksi?

Olli: Alee tuutko

Aleksi: Kattoo ny jos selviin sairaala reissust

Tommi: Ootko selvinpäi?

Joonas: Ei se kännissä kirjottas noi hyvin, mikä hätänä Ale?

Aleksi: Käsi auki ja sitä rataa ei täs muut

Olli: Aleksi tuu yv

Oli vähän vaikeaa kun tuntui ettei kädet liikkuneet ja koko keho oli lamaantunut. Pääskn tänään sairaalasta js nyt heti takaisin.

Rakas♡: Mitä kävi kulta?

Minä: Ahisti iha liikaa enkä tienny mitä tehä ni viiltelin

Rakas♡: Miks et puhunu mulle?

Minä: Luulin et oot vihane

Rakas♡: En tietenkää oo, oon vaa ihan helvetin huolissaa susta

Minä: Älä oo

Rakas♡: Miten voit sanoa noi ku oot nyttenki menos sairaalaan?

Minä: Anteeks

Rakas♡: Ei älä pyydä anteeksi

Rakas♡: Mä rakastan sua

Rakas♡: Tuutko mun kans ku pääset kotia?

Minä: Entä jos joudun osastolle?

Rakas♡: En voi sanoa sitä varmaks mut toivotaan ettet joudu

Olimme sairaalalla ja pääsin heti tikattavaksi.

Istuin autossa matkalla kotiin, vanhempani eivät sanoneet mitään joka hieman pelotti minua.

Aleksi: pääsenkö joelille yötä?

Aleksin isä: keitä kaikkia siellä on?

Aleksi: minä, Olli, Joel, Niko, Tommi ja Joonas

Aleksin isä: pitääkö ne susta huolen?

Aleksi: tietenki

Aleksin isä: no voithan sä sitte mennä

Aleksin äiti: oo varovainen sen käen kanssa jooko

Aleksi: tietenki

Olimme vihdoin kotona joten menin suoraan huoneeseeni, kahdesti päivän aikana sairaalaan vittu.

Sanat 539

Iha vitu sekava anteeks siit mut sentää tein jotaki