65. Pärjäätkö?

90 8 2
                                    

Aleksin nk

Olimme kaikki neljä kävelemässä kohti Nikon taloa, Olli ja Joonas eivät luottaneet päästää meitä yksin jonka takia he olivat nyt kanssamme. En valita kosks saan olla Ollin kanssa enkä usko että Nikokaan pistää pahitteeksi. Kävelimme Ollin kanssa käsikädessä kun Niko ja Joonas olivat jääneet hieman jälkeen koska Nikolta ei kävely onnistunut, ei minultakaan erityisemmin mutta sain Ollista voimaa jaksaa. Pian olimmekin jo Nikon talolla ja menimme sisään, Olli vei minut olohuoneeseen kun Joonas taas raahasi Nikon suoraan sänkyyn nukkumaan. Olli istui vieressäni ja katsoi minua hyvin huolestuneen näköisenä, kyyneleet alkoivat valua silmistäni.

Aleksi: anteeks...

Olli: mistä?

Aleksi: mun ei pitäny juua näin paljoa anteeks

Olli: rakas älä itke

Aleksi: ootko vihanen?

Olli: en tietenkää

Katsoin Ollia suoraan silmiin, miten joku voi näyttää noin hyvältä?

Olli: mitä mietit?

Hymyilin vain pienesti jonka jälkeen yhdistin huulemme, menin hajareisin istumaan Ollin syliin edelleen pitäen suudelmaa yllä.

Ollin nk

Aleksi oli hyvin läheisyyden hakuinen enkä sinäänsä valittanut. Hän irrotti huulensa omiltani ja siirtyi kaulalleni, annoin hänen hetken tehdä siihen jälkiä kunnes muistin missä olemme. Työnsin Aleksin pois vaikken olisi halunnut ja hän katsoi minua hieman surullisena.

Aleksi: vihaatko mua?

Olli: en tietenkään mutta me ollssn nyt Nikolla ja se ei ehkä kovin tykkäis

Aleksi vain nyökkäsi ja antoi minulle vielä pienen pusun jonks jälkeen laittoi päänsä olalleni. Hetken kuluttua Joonas käveli huoneeseen ja ilmoitti että sai Nikon nukkumaan, olisi siis varmaan meidän aika lähteä.

Olli: Aleksi sun pitäs nousta

Aleksi: ei vielä

Olli: okei voit olla siinä vielä hetken

Vilkaisin Joonakseen ja näin tämän ottavan kuvia, hän on varmasti saanut tältä illalta paljon hyviä kuvia. Sillä aikaa kun Aleksi vielä oli sylissäni Joonas siivoili paikkoja ja kun hän oli saanut poikien sotkut siivottua tiesin että oli aika lähtä.

Olli: Aleksi nyt pitää nousta

Poika siirtyi päältäni viereeni hyvin vastentahtoisesti, voi raukka.

Olli: me lähetään nyt

Olli: pärjäätkö?

Aleksi: onko Joonas vihanen?

Olli: ei se oo rakas ei sulla oo mitää hätää

Annoin hänelle vielä pusun jonka jälkeen lähdimme Porkon kanssa.

Aleksin nk

Olli lähti ja nyt olin yksin, pitäisi kai mennä nukkumaan. En halunnut nukkua yksin joten lähdin hoipertelemaan kohti yläkertaa. Jotenkin minä pääsin sinne ja menin Nikon viereen. Ei mennyt kovin kauaa kun jo nukahdin.

Sanat 366

Lähtö lähestyy

Ajat muuttuuWhere stories live. Discover now