(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Ja kuuntele ihan helvetin tarkkaan", sihisin sydämeni jyskyttäessä rinnastani läpi. Poika katsoi minua syvälle silmiin, typerä virne naamallaan, tupakka korvansa takana.
Oli maanantai-iltapäivä, ruokavälkän alku. Asta oli todennäköisesti Juliuksen luona jossain, Siru hukka nimisessä paikassa. Ja minä koulun paloportaissa vastassani yläasteen vaarallisin poika.
"Mä lopetan-", ehdin aloittaa, kun poika on jo räjähtänyt nauruun. "Voi Viola-muru, mulle tulee suru kun sä tollee puhut", hän runoili nauraen. Portaissa kaikui.
"Turpa kiinni Onni ja kuuntele. Mä en myy sulle enkä kenellekään muulle enää yhtään mitään, en nyt enkä koskaa", ilmoitin.
Pojankin ilme alkoi vakavoitua pikkuhiljaa, kun hän tajusi minun olevan oikeasti tosissani. "Yhellä eholla en käräytä sua lastensuojeluun", jatkoin madaltaen ääntäni.
Nyt pojan ilme oli suorastaan järkyttynyt. Sydämeni pamppaili silti älyttömän lujaa. Vaikka olin vuoden vanhempi ja pari senttiä pidempi, niin kyllä minuakin pelotti.
"Sä jätät vartin sisään sun tyttöystävän. Jätät sen kans rauhaan, ja nii jättää sun kaveritki. Haet muualta muijas, mut Sirua et noihin kuvioihin vedä", pihahdin.
Onni nyökytteli päätään alistuneena. Olin aukaisemassa suutani, mutta puhelimeni pirahti soimaan. Siru. Paloportaissa ei saanut oleskella, soittoääneni oli liian kovalla ja minulla oli vielä pojalle asiaa.
Löin luurin korvaan ja tungin puhelimen takaisin taskuun. "Ja miksköhän mä nii tekisin?" Onni kysyi hiljaa. "Etten mä paljasta sua lastensuojelulle, tiiäthän", vastasin pitäen katsekontaktia.
"Okei. Nii vartin päästä jätän Sirun ja jätän sen rauhaan ja sä et enää myy mulle tai kellekkää muulle tupakkaa? Muuta?" Onni tuhahti turhautuneena.
"Aloithan sä ymmärtää. Just nii. Ei sitte sanallakaa tästä muille, tiiät mitä käy. Päivänjatkot", toivotin taputtaen poikaa olkapäälle, ennen kuin astuin ulos.
Huokaisin helpotuksesta. Viimein nämä hämärähommat olivat ohi. Eikä minun tarvinnut enää koskaan olla Onnin kanssa missään tekemisissä - kaupan päälle Sirunkaan ei tarvinnut.
Olin jutellut eilen Astan kanssa pitkään. Äiti oli kertonut haastattelun siirtyneen jo tälle aamulle, ja hän oli saanut töitä. Siksi pystyinkin lopettamaan nämä hommat.
Asta oli kuullut, että Onnia uhkailtiin jatkuvasti lastensuojelulla, joten totta kai otin sen kortin käyttööni. Samalla Siru pääsee eroon tuosta vaarallisesta jätkästä.
Toivottavasti se kusipää ei ole ehtinyt tehdä sille blondille mitään. Lähdin etsimään häntä jännittyneenä eri kerroksista. Tunsin luissani, että olin tehnyt eilen jotain väärin.
Joten heti kun vain löytäisin sen tytön käsiini, pyytäisin häneltä anteeksi. Seitsemännen luokan tunnit olivat jo loppuneet, mutta tyttöä ei näkynyt missään.
