(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Tbh tähän alkuun, tätä lukua mä oon oottanu 🙏 nyt mentii
Siru
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tämä aamu ei sitten mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin, Suvi heräsi jo pari tuntia ennen ensimmäistäkään herätystä, joten olen ollut hereillä viidestä asti.
Toisekseen, meidän olisi Violan kanssa pitänyt tehdä jo aamuhommat ja olla viemässä Suvia päivähoitoon - johon onnistuimme Saanan kanssa hänet värväämään -, mutta tässä me nyt olimme.
Molemmat pelkillä alusvaatteilla sängyssä suutelemassa. Huokaisin kevyesti Violan huulia vasten, kun hänen kätensä vaelsi rintani luona.
"Eiksh meiän pitänyh mennä kouluunki?" henkäisin, kun hän imi kevyesti kaulani ihoa. Olisin halunnut jäädä tähän ikuisesti, hetki oli kipinöitä täynnä.
Ja kaikki tuntui hyvältä, paremmaltakin. En pelännyt mitään, sillä tiesin sanomattakin, ettei Viola satuttaisi minua. "Haluuks sä muka?" hän kuiskasi nostaen silmänsä samalle tasolle kanssani.
"En", tokaisin vetäen hänet vielä yhteen pitkään ja kuumaan suudelmaan. Tähän ne asiat olivat johtaneet, kun mietimme ensimmäiselle koulupäivälle vaatteita.
***
Ehdimme lopultakin koululle. Suvi pääsi ajoissa hoitoon, mutta se siitä rauhallisesta aamusta. Olimme tulleet yläasteen puolelle, Viola kun urheasti minut tänne saattoi.
Jatkoimme aamuista tällä kertaa vaatteet päällä ja ihmisten keskellä. En saisi olla enää koko päivää hänen kanssaan, joten piti ottaa kaikki ilo irti.
"No voi helvetti, koulun kuumimmat mimmit päätti olla lesboja", vieras ääni tokaisi vierestämme. Hetkemme keskeytyi, kun käännyimme katsomaan poikaa.
Viola naurahti ja veti minut vielä paremmin kainaloonsa - ihan niin kuin emme olisi jo halineet koko aikaa - yrittäen tehdä vielä paremmin selväksi, että olimme yhdessä.
"Pitäähän mun tulla tänne näyttää ettei mun prinsessaa kukaa urpo kohtele huonosti", Viola heitti tälle tuntemattomalle brunetelle. Hän naurahti ja katseli meitä vuorotellen.
"Mä oon Anton, kasi beellä", hän lopulta esittäytyi ja työnsi kätensä taskuihinsa. "Voi vittu, mä joudun olee ton kans kaks vuotta samalla luokalla", kirosin huutokuiskaten.
Aloimme kaikki nauramaan. Okei, ei tuo jätkä täysin urpo ollut, mutta en suosinut sattuneista syistä kaksilahkeisia sitten alkuunkaan.
"Älä huoli, mä tuun uhittelemaan joka päivä et sä oot varattu", hän lohdutti silittäen olkapäätäni. "Sä oot sit vissii lukiossa?" Anton päätteli.
