(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
"Ihana ylämäki eessä", Siru huokaisi ja pysähtyi huokaisemaan. "No eikö ookki?" komppasin. Kello oli melkein kahdeksassa, ja me reippaasti etsimme yöpymispaikkaa.
Aioimme vielä kävellä joko parisen kilometriä, taikka kunnes yöpaikka löytyi. Olimme juuri syöneet herkullista puolikylmää nuudelia ja lihapullia.
Oli ollut hauska lähteä vain ajamaan toiselle puolelle Suomea tuntemattomaan paikkaan vaeltamaan. Siru ei ollut kuitenkaan tuominnut ideaani.
Joten sen takia me olimme nyt täällä. "Oihvoih", Siru huohotti ylämäen huipulla. Muutaman metrin päästä seisoin hänen vieressä ja hengitin happea keuhkoihini.
"Ja jatkuuh", hymähdin ja jatkoin matkaa. Siru naurahti ja seurasi minua. En ollut ihan hetkeen telttaa kasannut, joten saattoi olla, ettemme ihan heti saisikaan telttaa kasaan.
Sitten kävelisimme takaisin autolle. Olin saanut tosiaan oman auton, ja vähänkö se oli oikeasti siistiä. Olimme saaneet mennä minne vain, kun pelkästään raha oli esteenä.
"Onks meillä vielä pitkästi?" Siru kysyi takaani. "Ei kai", naurahdin. Olimme Astan kanssa vain yhtäkkiä päätyneet juttelemaan vaeltamisesta.
Ei siinä, luonto oli aivan älyttömän kaunista, joten oli todellakin kaiken ajomatkan arvoinen kokemus. Oli hauska nähdä näillä leveyspiireillä vielä luntakin.
Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna ei ainakaan Keusuassa oltu enää lumesta kuultukaan. Siellä oli aivan sulaa ja odottelimme vain kelien lämpenemistä.
Ihastelimme maisemia ja juttelimme niitä näitä, kunnes löytyi sopiva paikka teltan pystyttämiselle. Seuraava operaatio olisikin pystyttää se kasaan.
"Osaaks sä?" Siru kysyi toiveekkaana. "Totta kai, mun kolmas nimi onki metsässä asunu", ylpeilin ja otin teltan rinkasta. "Ja ekat en ole", hän hymähti.
Hymähdin itsekin ja ryhdyin hommiin. Kyllä siinä sai parit kirosanat laukoa tulille, mutta lopulta tuli valmista. "Hitto mun jalat huutaa hoosiannaa", kihlattuni huokaisi.
"No sithän me kävellään tää uudestaan ympäri huomenna", vitsailin. "Just!" hän huokaisi ja ryhtyi laittamaan makuupussia telttaan.
***
Siru
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
