(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
"Kiitti ku pidit mulle seuraa", kiitin Astaa ja halasin häntä. "Ei mitää! Totta kai mä autan, sitä paitsi oot tosi mukava. Ja helpompi Juliustaki on sietää ku on kaks", hän kikatti.
Hymähdin ja kaivoin taskusta avaimet. "Mä en tiiä nukkuuks se vielä", sanoin hiljempaa. Avasin oven ja astuimme sisälle. Riisuin takin ja pipon, ja hiippailin makuuhuoneeseen.
Violan hiustupsu näkyi hämärässä. "Se nukkuu", kuiskasin Astalle ja hän nyökkäsi. Tarjosin hänelle välipalaa ja haukottelin. Hän ilmoitti porukoilleen jäävänsä tänne muutamaksi tunniksi.
Syömisen jälkeen siivosin Violan sotkuja. En tykännyt kipeänä olemisesta, joten ehkä nukun pari yötä sohvalla. En halunnut tulla kipeäksi.
"Miten Viola saa läksyt?" kysyin kaivellen reppuani. "Multa. Kirjotin ne sille ylös ihan lapulle. Niin mä teen aina, ei se osaa ite huolehtii", Asta hymähti.
Nyökkäsin ja aloin tutkimaan omia läksyjäni. Historiasta oli tullut pieni esseen tapainen läksyksi. Onneksi sillä oli viikko aikaa.
Siirryin suosilla matematiikan pariin. En edelleenkään ollut kiinnostunut x:n arvosta, mutta jos se opettajalla niin paljon huolestutti, niin kai minä sen sitten selvittäisin.
"Siru", Asta aloitti ja katsoi minuun mietiskelevänä. "Anna palaa", mutisin ja keskityin laskun kopiomiseen kirjasta vihkoon.
"Mitä mieltä sä oot Juliuksesta? Ja ei mä en kysy tota et sen takii", hän esitti kysymyksensä. Huokaisin ja aloin itsekin pohtimaan. Mitä sitä lesbona uskaltaisi vastata?
"Nosiis on se ihan hauska, ja se osaa kuunnella ja ymmärtää. En mä tiiä, kui?" kysyin ja tutkin tytön kasvoja. Asta oli todella kaunis.
"Ihan vaa sen takii ku mitä Viola on puhunu nii ei kauheen hyvä kokemus jätkistä oo. Sori, ei meiän tarvi puhuu tästä, jos et haluu."
"Kyl me voiaan puhuu, ei mua haittaa. Ja jep, ei ookkaa. Mut jätkäs on hyvällä tavalla erilainen. Sitä paitsi se vaikuttaa ihan siltä, ettei se satuttais ketää."
"No jep! Julius on todella ihana ja kultanen. Mulla harmittaa tosi paljon ku sillä ei kai oo enää kavereita mun takii."
"Miten nii sun takii?"
"No ennen ku me alettii juttelee nii sillä oli kai isoki kaveriporukka, nyt ei ketää. Sehän hengaa mun kaa ihan koko ajan, eikä se siis haittaa mitenkää, mut nii."
"Jos ne ei ollu hyvii tyyppei?"
"Se voi kyl olla. Mä oon ihan varma, et sen menneisyydessä on tapahtunu jotai, se on sellanen jännä ku ollaan kahestaan."
"Puhu sen kans. Se varmasti arvostaa et se pääsee puhuu sulle, mä sanon kokemuksesta."
