(Valmis)
Tarina kertoo kiusatusta, herkästä, epävarmasta ja unelmiaan jahtaavasta tytöstä, jonka kotiolot olivat kamalimmat, mitä pystyi edes kuvitella. Äiti oli kuollut, isä pahoinpiteli ja veli kiusasi niin kotona kuin koulussa. Eikä kukaan tienny...
К сожалению, это изображение не соответствует нашим правилам. Чтобы продолжить публикацию, пожалуйста, удалите изображение или загрузите другое.
Olin Sirun kaa ulkoilemas Suvin kans. Suvi halus leikkiskälle, joten sinnehän me mentii. Me juteltii Sirun kans niitä näitä. Viola oli menny näkee Astaa, joten Julle oli nyt se viides pyörä.
"Olispa jo kesä ja lämmin", Siru haaveili ja anto keväisen tuulen leikkii sen hiuksil. "No jep. Kouluki loppuis", yhyin haaveiluun. "Ja mun ei tarttis sietää sua viikossa keskimäärin kolkyt tuntii", se virnisti.
"No aijaa", loukkaannuin ja asetin käteni rinnalle, se meni suoraan sydämeen. Me päästiin perille, ja Suvi lähti suoraan juoksee jotai vempelii päi.
Tiiä sit mikä ton tasapainolauan oikee nimi oli, mut sinne se juoksi. "Anton!!" hän huusi ja oli jo innoissaan istumassa. "Ei tää toimi ku mä painan varmaa kolme kertaa enemmä", hymähin.
"Ei se sitä ymmärrä, eikä se sitä haittaa", Siru hymähti ja istahti ite sellaselle pyörivälle jutulle. Siinä meni aina pää sekasi ku se vaa meni sillee wiuuuuwiuuuuwiuuuu.
Istuin Suvin toiselle puolelle ja joustin jaloilla. Muutenhan se olis ollu koko ajan ilmassa, ku mun perse olis jääny maahan.
"Tää ei kyl oo mulle nii kiva kokemus", naurahin Sirulle, ku Suvi kikatteli menemää ja oli tosi sulonen. "No mut lapsen ilohan se tärkein on", se nauro.
"Ja mäkö oon aikunen?" huokasin. "No et. Sä oot se pikkulapsi toisen lapsen kans", se virnisti. Mä meinasin väläyttää jo keskimmäisen sormen pystyyn, mut ei sellasta saanu tehä Suvin nähen.
Suvi kyllästy pian keinumisee, joten mä menin sen kans tekee hiekkakakkui ja -tornei hiekkalaatikolle. "Miten sun mielest meni vika koe?" Siru kysy ja lähti kiipeilee.
"Ihan jees, mä yritin lukee siihen tosi paljon ja kerrata mut senpä näkee varmaa jo tänää, se ope tarkastaa ne aina tosi nopeesti", totesin.
Siru alko yhtäkkii nauramaan. "Siis se oli nii läppä nähä se ope ehtoollisella viime pari vuotta sit", se nauro ja meinas pudota kiipeilytelineest.
Repesin itekki nauraa. Oli hauskaa kerätä merkkei riparii varten Sirun kans. Me oltiin menty pari kertaa ehtoolliselle siunattavaks, ja meiän fyssan ja kemian ope oli ollu siel.
Mul meinas pettää pokka ihan kokonaa, ja ei kyl Sirulkaa sen paremmin pysyny hymy persees. "Ripari oli kyl kiva kokemus", hymähin.
"No jep. Ei se ees ollu paha käydä niitä merkkei. Olis kyl ollu sillee kivaa kokee leiriki mut päiväripari oli vaa helpompi et Suvi sai olla kesän kotona", Siru pohti ja tuli kans hiekkalaatikolle.
"Teeks sä meille kakkuu?" se hymyili ja seuras tytön touhui. "Joo!" Suvi hihitti ja taputteli ämpäriin hiekkaa. Mietin lisää meiän riparimuistoi, ennen ku mun mielee ilmesty ite konfirmaatio.
"Oli se kyl ku meinasit sylkästä viinit suustas", räkätin ja alko jo sattuu kylkiin ja vattaan ja happi meinas loppuu, mut oli se kyl ollukki sen verran hauska juttu.
